Elin pitkään käsityksessä, että olin käyttänyt kaiken arpaonneni ennen kouluikääni kun isoäitini tapasivat ostaa asuinpaikkakuntansa eläkeläisrientojen arpajaisista nimissäni arpoja. Olen voittanut lukuisat määrät kahvipaketteja ja karkkia, räsymaton sekä sokerina pohjalla puisen juomaleilin. No kerran 30 vuoteen se arpaonni osuu ilmeisesti muutenki kohdalleen ja voitin meille liput Lapsimessuille.
Lauantaina sotkimme paikalle jo vähän ennen kymmentä. Alkuasetelma oli lupaava. Pasilaan saavuttaessa vaunukansa tukki myös pyörätiet ja ensimmäinen asia, jota messukeskuksessa näin oli jonkun kanssaäidin takapuoli tämä pyllistellessä vaunujensa kimpussa ilmeisesti vailla tietoa siitä, että hänen leggingsinsä olivat läpinäkyvät ja hänen mekkonsa liian lyhyt. Tai ehkä hän vain oli univeloissaan unohtanut laittaa housut jalkaan.
En oikein tiedä miksi noilla messuilla käyn. Inhoan jonottamista, inhoan massoja, inhoan ihmisten tapaa jyrätä lastenvaunuilla päälle, inhoan sitä ettei pomppulinnoissa yhtään katsota lapsien perään ja inhoan ihmisiä, jotka pitävät torikokouksia kapeilla käytävillä. Niin ja inhoan tapaa jolla nuo lapsimessut on organisoitu, koska hallin kiertäminen systemaattisesti on tehty liki mahdottomasti. Ilmeisesti olen melkoinen masokisti, koska paikalle saavuin nyt jo neljättä kertaa (eli kyllä, olen ensimmäisen kerran ollut paikalla lapsi mahassani).
Kyllä meillä lopulta ihan hauskaa oli kunhan ensin saimme erään äiti-ihmisen käännettyä sosiaalisen kanssakäymisen taajuudelle. Tällä kertaa, jopa keskityttiin ihan vain olemaan hetkessä ja reissun ainoa kuva löytyi miehen kännykästä.
Appiukolle otettiin todistusaineistoa lapsenlapsen golfaamisesta ja itse totesin, että taidan tarvita jotain tietoisen seisomisen harjoittelua etten vain ole ja möllötä oudosti vinossa päivät pitkät.
Mitä me sitten messuilla tehtiin? Poika hyppi suunnilleen jokaisessa pomppulinnassa johon törmäsimme, minä villiinnyin Design Blokin lastenvaaterekeillä ja löysin niitä trikookankaita, joita olinkin toivonut. Ja ostin meille uuden pyöräperäkärryn. Varuste.netin pisteessä sain hyvän diilin viimeisestä viime vuoden mallista ja koska meidän nykyinen kärry alkaa jäädä lapselle korkeudesta matalaksi ja se on muutenkin ottanut itseensä kankaiden osalta niin päivitettiin nyt sitten kärry uuteen ja toivottavasti saamme vielä monia hyviä kilometrejä.
Pojasta kuitenkin parasta oli Lemmikkimessut. Nyt meille pitäisi tulla koiran lisäksi myös uusia kissoja, fretti, siili ja marsu. Luomu- ja lähiruokapuoli taas oli melkoinen pettymys ja Outletpuolta ei edes oikeastaan jakettu kiertää.
Saatiin me silti tuolla viisi tuntia käytettyä eli reissu missään nimessä ollut hukkareissu, mutta vähän jäi tympeä fiilis. Tuntui, että messut oli sekavasti rakennettu ja esim. asiantuntijamessut ovat paljon selkämpiä puitteiltaan. Ja muutenkin tuntui, että messut on vähän pykätty kasaan säästöbudjetilla kaiken muun kuin 16 euron pääsylippujen osalta. Mutta eihän se tyhmä ole joka pyytää. Onhan tuo vakiinnuttanut monessa perheessä paikkansa kevään ohjelmissa. Silti tuntuu, että jos ensi vuonna ei onnistuta ilmaislippuja saamaan viedään lapsi SnadiStadiin pomppimaan ja tilataan hankintalistalla olevat tuotteet hyödyntämälöä nettikauppojen messuviikonloppualeja.
Posted with Blogsy
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä ihmeessä viestiä!