Seljan tyttöihin näytän ensimmäiseen kirjaan kirjoitetun omistukirjoituksen perusteella tutustuneeni vuonna 1992. Sain uusintapainoksen kirjasta äitini serkulta joululahjaksi ja sarjan kolmannen osan löysinkin äitini hyllystä. Lapsuudenkotini lähikirjaston jouduttua laman kourissa supistuslistalle kannoin poistomyynnistä puuttuvat kaksi seljaa sekä myös vinon pinon Rauha S. Virtasen muuta tuotantoa. Tykkäsin jo teininä kovasti Seljojen jälkeen kirjoitetuista 70-luvun opiskelijapolitiikkaa käsittelevistä kirjoista. Näin 20 vuotta myöhemmin saatan kyllä huomata, että kirjojen vaikutus jäi elämään. Tuskinpa ilman noita kirjoja olisin kymmenen vuotta sitten päätynyt opiskelijapolitiikkaan mukaan ilman sitä siementä, joka näiden kirjojen myötä kylvettiin itämään.
Tänään lapsen torkkuessa mahani päällä taudinrippeitä pois tartuin kuitenkin jälleen kerran Seljan perheeseen. Kolme ekaa osaa sain luettua miehen päivän aikana ja eiköhän se Tuntematon Seljakin uppoa samoilla lämmöillä ja sitten voinkin kääntyä kahden jälkikäteenjulkaistun, huomattavasti poliittisemman, teoksen eli Seljalta maailman ääriin sekä Seljan Lumi ja Tuli pariin.
Tuosta sitten saakin hyvän aasinsillan Chileen. Seuraava nostalgiamatka voisi uloittua kirjaston Allende-hyllyyn. Häpeäkseni minun hyllystäni kun ei Henkien taloa, Rakkautta ja varjoa tai Eva Lunaa löydy. Noitakaan en ole lukenut varmaan 15 vuoteen, mutta ehkä aika olisi niillekin kypsä. Ehkä sitten taas voisi harkita jotain uudenpaakin tuotantoa. Tai sitten vaan notkun näiden hyväksihavaittujen vanhojen tuttujen seurassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä ihmeessä viestiä!