Oi kesä missä lienet

Siinä missä viikonloppuna hikoiltiin tänään ei ollut moisesta ongelmia. Aamulla kaipasin vähän sormikkaita polkiessani ja iltapäivällä kaduin katkerasti koko työmatkapyöräilyn konseptia. Sormeni ehkä taipuvat seuraavan kerran normaalisti joskus juhannuksen jälkeen... Sormikkaiden lisäksi laskettelulasit pyyhkijöillä olisvat tehneet poikaa. 

Tuntuu jotenkin absurdilta, että kotona lämpömittari näytti viittä astetta kun vuorokautta aikaisemmin lämpötila oli 20 astetta korkeammalla. Jenkeissähän tästä saataisiin elokuva Day after tomorrown hengessä. Suomessa tätä vaan taidetaan kutsua kevääksi. Ja tunnettu tosiasiahan on se kevätsäähän ei voi luottaa. Ei ainakaan jos on mummoja uskominen.

Kelien muuttuminen osui huonoon saumaan paitsi työmatkapyöräilyjeni niin myös päiväkodin keväjuhlien suhteen. Juhlat järjestettiin pihalla ja kun varttia vaille neljä poljin uitettuna rottana kotipihaan valui päiväkodin pihalta yhtä uitettua väkeä. Ome perhe tosin löytyi kuivana kotitiloista. Meillä nimittäin yöllä ei kärsitty lämpötilan laskusta vaan päinvastaisesti sängystä löytyi aamuviideltä pieni mies, jonka ruumiinlämpö huiteli 39 asteessa. Nyt sitten alkoi minulla pitkä viikonloppu etukäteen kun huomenna jäädään pojan kanssa kotiin pitämään sadetta. Mies vielä tekee koko loppuviikon töitä, joten pitänee keksiä jotain ohjelmaa näihin kotipäiviin. Muuten kiipeilen pitkin seiniä jos ohjelmassa on jälleen kerran Oktonauttien tuijottamista...