Tämän vuoden puolella useampikin ihminen tuttavapiirissäni on hurahtanut chian siemeniin. Siemeniä ja nestettä sekottamalla saa aikaan geelimäisen seoksen, jota kai voisi vedellä ihan sellaisenaankin, mutta joka toimii ainakin erinomaisena smoothien pohjana.
Epäilyttävältähän tuo näyttää ja ainakin soijamaitoon sekoitettuna ei se juuri miltään maistunut. Hyvin se silti smoothiessa toimi. Olen koukuttanut itseni aamupalasmoothieihin ja maidoton pohja oli tervetullut löytö. Minulla todettiin kuutisen vuotta sitten lievä maito- ja vehnäproteiiniallergia ja arjessa maidoton ja vehnätön ruokavalio mahdollistaa sen että satunnaiset herkuttelut onnistuvat. Mitään hengenvaaraahan minulle ei noiden syöminen aiheuta. Lähinnä sääret kutiset ja vatsaan sattuu, jos ruokavalio on hunningolla. Käytännössä esim. työasioissa en allergioistani ilmoita kuin pähkinäallergian, koska maidoton ja vehnätön ravintolaruoka on usein todella köyhän makuista.
Sammakonkutusopan ohella kannuun päätyi pakastimesta puolukoita ja mansikkamurskaa. Pakastin itseasiassa alkaa olla jo aika tyhjäksi syöty. Mansikat loppuivat tähän satsiin, puolukoitakaan ei juuri ole ja mustikatkin on melkein syöty. Onneksi uusi satokausi on jo ovella niin saadaan toivottavasti täytettä pakastimeen. Meillä onneksi sekä äitini että anoppini ovat intohimoisia marjastajia joten mustikat saadaan äidiltäni ja puolukat anopilta. Itseäksin marjametsä houkuttelisi, mutta kunnon prinsessana ällöän yli kaiken hirvikärpäsiä. Yritin jo viime kesänä ylipuhua miestä tuomaan minulle puhdastilapuvun töistään marjareissuille, mutta mies kehtasi laittaa pukulainan ehdoksi sen, että olisin polkenut puku päällä mökiltä marjametsälle fillarilla... Viimekesäisen reissun hirvikärpästen hiuksistakaivelun jälkeen tosin alan olla kypsä ottamaan ihan minkä tahansa kylähullun leiman otsaani ötököiltä suojautuakseni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä ihmeessä viestiä!