Jos siirtyisi näin insinöörinäkökulmasta foliohattuosastolle niin meillähän olisi nyt sitten kaikki voiton edellytykset näppiemme ulottuvilla päivähoitokysymysten suhteen. 11. päiväkodintäti numerologian näkökulmasta olisi tarjoilemassa ihmeitä. Numeronahan 11 on ns. mestariluku ja edustaa valaistumista. Se pitää sisällään mahdollisuuden kasvuun ja pysyvyyteen.
Ihan ilman foliohattua taas voi todeta, että olen tyytyväinen siitä, että avasin suuni ja kerroin, että me vanhemmat emme nyt ole tyytyväisiä. Hiekkalaatikon reunalla kiroilemalla olisin saanut itselleni vain pahan mielen ja varmistanut sen, että asiat eivät ikinä muutu mihinkään suuntaan. Kävin tänään päivän nykyisen LTO:n kanssa hyvän keskustelun. Itseasiassa suorastaan erinomaisen keskustelun. Kävimme läpi sitä mitä lapseni päivähoidolta tarvitsee sen lisäksi, että lapsi nyt suunnilleen saadaan pidettyä hengissä työpäiviemme ajan.
Nyt sitten on pakko varmaan vain pistää kädet kyynärpäitä myöden ristiin ja alkaa uskoa siihen, että yhdestoista kerta toden sanoo ja lapsi saisi vuodeksi edes jotain pysyvyyttä elämäänsä päivähoidon osalta. Toivon myös, että uusi opettaja lunastaa nuo hänelle asetetut odotukset ja pystyy ylläpitämään hyvää keskusteluyhteyttä meidän perheiden suuntaan. Sillä muuten nyt tilanne näytti kääntyvän hyvälle mallille. Lapsi saa jäädä pienen ryhmään, kaksi aikuista ja tusina lapsia, joista osa tekee lyhyttä viikkoa ja osa on kieltä oppimassa. Toinen aikuinen on meille tuttu, ei pojan lempi-ihminen, mutta kuitenkin tuttu ja lapsistakin puolet on nykyisestä ryhmästä.
Nyt sitten vain toivon, että lapsi hyväksyy uuden opettajan ja tiedostan, että tässä meidän vanhempien asenne tulee merkittävään rooliin. Meidän pitää niellä omat ennakkoluulomme ja pelkomme ja näyttää lapselle että me uskotaan uuteen opettajaan vaikka usko miten horjuisikin. Lasta, jonka pitäisi saada elää hetkessä, ei voi laittaa kantamaan meidän vanhempien huolta päivähoidosta. Lapsen ainoa huoli päivähoidon suhteen on muitaa pakata lelupäivälelu reppuunsa. Meidän vanhempien pitää saa muuten asiat sujumaan.
Osittain myös harmittaa nykyisen päiväkodin vuoksi se, että ne joutuvat vähän nyt maksumiehiksi toisen päiväkodin mokien vuoksi. Eihän täällä nykyisessä ole ollut ongelmia samassa suhteessa mitä ensimmäisessä oli ja sielläkin pitkälti vain ensimmäisen kevään aikana. Siinä mielessä kuitenkin päiväkodinkin pitää ymmärtää, että miksi me tämän hitaasti lämpiävän lapsen kohdalla kiristelemme hampaitamme näiden muutosten suhteen. 10 aikuista 2,5 vuoteen on todella paljon ja tuo ei ainakaan ole helpottanut lasta ottamaan kontaktia vieraisiin aikuisiin. Meillä siis asuu lapsi, joka kolmen vuoden tuttavuuden jälkeen taisi ensimmäisen kerran vapaaehtoisesti mennä kummisetänsä syliin ja kummistaan lapsi sentään pitää. Vaikka me vanhemmat saamme kotona nauttia ylitsevuotavista tunteiden purkauksista ei lapsi päiväkodissa näytä juuri mitään tunteita ja se ei voi tehdä lapselle hyvää. Nyt vaan tarvittaisiin sitten se onnellinen numero 11 tekemään ihmeitä ja voittamaan yhden pienen pyöreäpäisen pojan luottamus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä ihmeessä viestiä!