perjantai 16. toukokuuta 2014

Takin jatkoaika

Isäni tapasi sanoa, että meidän sukumme on roikkunut puussa vähän muita sukuja pidempään. Tyypillisestihän näillä apinaviittauksilla taidetaan viitata karvoitukseen, mutta me olemme olleet eturivissä silloin kun jaettiin yläraajoille pituutta. Lapsi vaikuttaisi tässä raajakysymyksessä seuraavan äitinsä ja äijävainaansa viitoittamaa tietä ja tämä viikko onkin podettu kriisiä siitä, että paras kevättakki onkin muuttunut hihansuista liian lyhyeksi.

Punainen GAP:n tuulitakki ostettiin reilu vuosi sitten keväällä Lontoon reissulta ja on osoittautunut aivan täydelliseksi takiksi. Mikään erityisen kaunis yksilöhän se ei ole, mutta se varmaan siitä niin rakkaan pojalle tekeekin. Punainen väri, pusakkamainen leikkaus, joka sopii menevälle potkupyöräilijälle ja hyvänkokoinen huppu. Muuten täydellinen takki, mutta ikävästi hihansuukuminauhakujan ja sormikkaan resorin väliin jäi sentti ihoa. Tänään aamulla sitten tajusin, että minähän omistan saumurin ja kaapista löytyy vielä punaista resoriakin.

Ei tuosta pidennyksestä kässäopelta kovin kaunista arvosanaa tippuisi. Sauma lähti vähän kietämään ja kuminauhakujan tikkauksen jäljetkin jäivät vähän pilkottamaan. Jälleenmyyntiarvokin taisi tällä tempulla romahtaa jos moisesta välittää. Nyt kuitenkin hihat ovat riittävän pitkät ja nuori mies on tyytyväinen. Varsinkin kun rintapielessä on vielä pääsiäismuna-aarteista hienoin, Transformers-rintamerkki.

Tuo hyvä tuulitakkimalli näyttäisi muuten olevan GAP:n perusvalikoimassa. Pojan takki on neljävuotiaan kokoa ja hihat tosiaan jäivät tuolle meidän metriheikille lyhyeksi ja takki otettiin käyttiin jo viime keväänä kun vajaa kolmevuotias lapsi oli vajaan metrin mittainen. Ensi keväänä voisi pojalle katsoa sitten isompaa kokoa. Nettisivuilla on aika hyvännäköiset mittataulukot eli eiköhän sieltä sitten selviä onko lapselle parempi kuusi- vai seitsenvuotiaan koko.

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä ihmeessä viestiä!