lauantai 17. toukokuuta 2014

Uuden kypärän aika

Aktiivisena pyöräilijänä olen verrokkiryhmässäni ilmeisen epäcool pyöräilykypäräni kanssa. Tosin vaikka miten asiaa vakuutellaan minulle en ole vielä keksinyt yhtään järkevää syytä jättää kypärää kotiin. Tällä hetkellä käytössäni on Yakkeyn lierihattu ja Giron perusskeittipotta. Ensimmäinen on ihana, mutta kesäkaudelle liian kuumaa. Jälkimäinen on taas ilmastoidunpi, mutta ei väriensä puolesta passaa yhtään rakenteilla olevaan sinkulaani. Eli nyt kypärähyllyyni on ilmestynyt ammottava aukko Yakkeyta paremmin ilmastoidulle söpölle kypärälle neutraalissa värissä.

Kuva

Tällä kertaa ajattelin testailla Berniä. Ratsastuskypärämäinen ulkonäkö on plussaa ja malli näyttää muutenkin oikein passelilta. Sovittaa sitä vielä täytyy, koska pääni on vähän välikokoa näissä kypäräasioissa. Pidempiä reissuja varten varmaan pitäisi myös niellä turhamaisuus ja hankkia vielä kevyempi ja ilmastoidunpi kypärä. Niiden kanssa ongelmaksi vaan tulee se, että sisäinen nörttini huutelee silloin kovaan ääneen minun näyttävän aivan minbarilta ja roolipukeutuminen ei oikein koskaan ole ollut minun juttuni (vaikkakin pakko sanoa, että ihailin valtavasti sitä henkilöä, joka keksi pukeutua 2011 Finconiin Tardis'ksi).

Eihän ihminen tietenkään kaikkia näitä kypriä tarvitsemalla tarvitse, mutta itse tykkään kun voin vaihdella kypärää pyörän, asun ja pyöräilytilanteen mukaan. Ilman kypäräähän minä en polje enää nykyään käytännössä lainkaan. Kypäräasiassa olen kyllä niin insinööri kun ihminen vaan voi insinööri olla. Koen kypärättä ajamisen riskit liian suureksi, jotta se olisi kannattavaa, vaikka tilastollisesti pyöräily turvallista onkin. Tosin en minä myöskään maksa kotivakuutusta odottaakseni sitä, että pesukone päättää tulvia pitkin asuntoa tai kuulu työttämyyskassaan vakuuttuneena työttömäksi jäämisestäni. Se kypärä on kuitenkin pyöräilijälle halpa henkivakuutus. Ja en minä tässä edes vakuuta itseäni muiden ihmisten tekojen varalta vaan ihan itseltäni haluan suojautua. 30 pyöräilyvuoteni aikana en ole kertaakaan kolaroinut fillarilla kenenkään toisen tiellä liikkujan kanssa, mutta silti yllättävän monta kertaa olen itseni löytänyt ohjan pohjalta ylpeyttäni keräilemästä.

 

1 kommentti:

  1. Kyllä on minustakin kypärän käyttö silkkaa viisautta. Tänään hirvitti kun näin jonkun isäihmisen ajelevan tyytyväisenä tytär fillarin istuimessa. Ei kypärää kummallakaan. Mietin siinä, että itsensähän voi vielä riskeerata, mutta pitääkö lapsikin.

    VastaaPoista

Jätä ihmeessä viestiä!