Jumitus

Pääsin tänään juoksemaan ensimmäistä kertaa kuukauden tauon jälkeen. Kiskoin heti aamulla into piukassa tossut jalkaan ja lähdin pinkomaan sen mitä kintuista irti lähti. No sitä ei ihan hirvittävästi lähtenyt jos nyt totta puhutaan. Mökkimme on sijoitettu idyllisesti harjun rinteeseen. Eli liikkeelle kyllä pääsee liukkaasti, mutta järkevää lenkkiä varten se rinne pitää myös nousta ylös ja sitten alas ja vielä kerran ylös.

Ja koska se harju vielä sattuu mötköttämään tuossa mökin ja järven välissä niin sen yli kiivetä päästäkseen uimaan ja lopulta vielä takaisinkin. Niin ja kun nyt olen ilmeisesti vähän tyhmä niin päätin lähteä vielä illalla vähän kävelemään. Tietysti harjua ylös ja alas.

Nyt sitten tuntuu, että huomenna kun pitäisi aamulla nousta futonilta niin saatan näyttää pojan minusta piirtämältä muotokuvalta.

Fiksu ihminen käyttäisi seuraavan jalkapallopelin venyyttelyyn, jotta pääsisin tuolta vintilta alas muutenkin kuin miehen portaista alas työntämällä, mutta mitä hauskaa siinä nyt sitten olisi. Hyvä se on nyt muistuttaa näistä liikunnan tuomists kivuista. Viikon päästä nimittäin kääntyy taas pyörien eturenkaat kohti saaristoa ja joku harjun yli juoksemisesta innostunut naishenkilö on suunnitellut kahdelle ensimmäiselle päivälle poljettavaksi 120 kilometriä.