No tietysti meidän lapsella.
Ystävämme entero toi kytkykauppana näemmä lehahtelevan ja erittäin häijynnäköisen nokkosrokon. Diacorissa ystävällinen lääkäri velotti 70 euroa tiedosta, että tuo on vaaratonta ja että viikon verran Ataraxia pitäisi muutta lapsukaisen iho lähinnä vauvan peppua muistuttavaksi.
Päiväkodistga tulleen soiton jälkeen hylkäsin tiimiparin taistelemaan yksin päivystysjonon kanssa ja kipitin vauhdilla junalle. Päiväkodissa minua odotti kaikkea muuta kuin kurpitsapäiseltä näyttävä jälkeäinen, koska lehahdukset katoavat yleensä yhtä nopeasti mitä ne ilmestyvätkin. Iltapäivän aikan tulleita lehahduksia katsellessa tosin en yhtään ihmettele miksi hoitaja kuulosti soittaessaan niin hätääntyneeltä. Nyt sitten vaan toimitaan että antihistamiini vaikuttaa nopeasti. Tosin mihin voi valittaa kun tunnetusti väsytystaipumuksellaan leuhkivan lääkkeen annostelun jälkeen tuossa meidän patteriperseessä lähinnä vain vauhti kiihtyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä ihmeessä viestiä!