Rainbow Rocks

On pakko todeta, että en useinkaan tajua Finnkinon logiikkaa. Varsinkaan en tajua sitä mitä se on tehnyt uusimman My Little Pony -elokuvan kanssa. Seuraan kohtalaisen aktiivisesti tulevia elokuvia, varsinkin sillä silmällä mistä lapsi voisi pitää ja silti ensimmäisen kerran leffan tulosta teattereihin kuulin viime perjantaina lukiessani Nytin sivuja. Sovimme pojan kanssa, että menemme leffaan tämän viikon perjantaina miehen ollessa pikkujouluissa. Eilen uusia näytösaikoja katsoessani huomasin kuitenkin että viikon levityksessä ollut elokuva ei enää ensi viikolla saa kuin aamu- ja keskipäivän näytösaikoja. Ei siis puhettakaan että leffaan päästäisiin suunnittellusti. Onneksi kalenterissa kuitenkin oli niin paljon löysää, että saimme pojan kanssa buukattua treffit tälle illalle.

Kulmakunnan suurin brony on alkanut nyt syksyllä päiväkodissa vähän epäillä, että onko poikien sittenkään sopivaa tykätä poneista, koska ilmeisesti sen lisäksi että tyyppi on verrokkiryhmänsä suurin brony on hän myös ilmeisesti ainoa lajissaan. Elokuviin kuitenkin lapsi halusi lähteä heti kun trailerin näki ja istui koko leffan sylissäni kuin tatti ja unohti syödä kaikki elokuvaeväänsäkin. Leffa jatkui siitä mihin ensimmäinen Equestria Girls jäi. Ystävyyden taika oli tehnyt tehtävänsä ja pahuuden voimat kukistettu. Pian kouluun kuitenkin patsastelee seireenikolmikko, jotka saavat laulullaan kaikki muut oppilaat riitoihin keskenään paitsi tämän meille tutun ponityttöjengin, jota suojaa edelleen ystävyyden taika. Tytön hälyyttävät hätiin Twilightin ja kimpassa tytöt haastavat seireenitrion koulun laulukilpailussa ja yrittävät ystävyyden taialla murtaa seireenien kirouksen.

Onhan se pakko myöntää, että ei nämä MLP-jutut mitään korkeakulttuuria ole, mutta niissä on jotain sellaista, joka useammista lastenohjelmista puuttuu. Nimittäin toiminnalliset tyttöroolit. Toki ponitytöt käyttävät minun makuuni vähän liikaa aikaa kimitykseen ja kinasteluun, mutta pohjimmiltaan kuitenkin tytöt hanskaavat hommat eivätkä joudu hätyyttämään poikia hätiin koodaushommiin joutuneen Barbien lailla. Siksi onkin sääli, että elokuva ei ole saanut käytännössä mitään julkisuutta. Tänään leffassa meidän lisäksi oli kaksi muuta ihmistä. Hieman poikaa vanhempi tyttö äitinsä kanssa. On kyllä pakko sanoa, että ihan ymmärrä miksi tuo leffa on edes otettu levitykseen ilman mitään mainostusta. Vai oliko ajatus, että tosifanit löytävät paikalle ilman mainoksiakin ja kahden viikon jälkeen leffa voidaankin  poistaa levityksestä.

Kuvat: Hasbro