perjantai 21. marraskuuta 2014

Matkijanärhi

Jatkoin eilen keskiviikkona aloittamallani toiminnallisten naishahmojen parissa kun kävin katsomassa Matkijanärhen ensimmäisen osan. Olin rehellisesti sanottuna skeptinen. Epäilin lähtökohtaisesti että Matkijanärhen jakaminen kahteen osaan olisi lähinnä ahneutta ja luettuani Filmitähden arvostelun olin rehellisesti sanottuna jo huolestunut.


Kuva


Olisi kuitenkin vain pitänyt uskoa ja luottaa. Sillä elokuva jatkoi kyllä edeltäjiensä jalanjäljillä ja oli mahtavaa katsottavaa. Kirjasarjan sovittaminen elokuviksi on tehty onnistuneesti. Siinä missä kirjat asuvat Katnissin pään sisällä avaava elokuvat näkökulman laajemmaksi. Pidin kirjasarjassa Matkijanärheä trilogian heikoimpana lenkkinä, koska koin, että tarina jouduttiin juoksuttamaan liian nopeasti loppuun jotta kirjailija sai pidettyä kiinni aikaisempien kirjojen lukurakenteesta. Tarinan jakaminen kahdeksi elokuvaksi kuitenkin antoi mahdollisuuden paikata nuo puutteet ja kertaakaan elokuvan aikana ei tullut fiilistä, että tässä mennään nyt metsään tai keskitytään epäoleelliseen.

Nautin valtavasti elokuvan katsomisesta. Näyttelijäsuoritukset olivat upeita, visuaalinen puoli toimi minulla ja musiikki tuki tarinaa. Nyt on pitkä aika sitten vartoa viimeistä osaa. Tosin toivoisin, että tämän odotteluajan kanssani elokuvan jälkeen vessaan jonottanut teinityttö käyttäisi vaikka kirjasarjan lukemiseen ja ajatteluun niin ei tarvitsisi lapsiparan pähkäillä, että miksi tämä viimeinen osakin on tehty kun eihän tällä enää ollut mitään tekemistä Nälkäpelin kanssa...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä ihmeessä viestiä!