lauantai 27. joulukuuta 2014

Madagascarin pingviinit

Tänään meillä oli pitkästä aikaa koko perheen yhteinen leffareissu ja elokuvaksi valikoitui Madagascarin pingviinit, jotka olivat lapselle tulleet tutuksi Madagascarista sekä pingviinien omista lyhyemmistä pätkistä. Toisin kuin pari edellistä elokuvaamme tätä pystyi hyvällä omatunnolla kutsumaan koko perheen leffaksi. Useammassa kohdassa aikuinenkin sai nauraa ja kivaa oli, että useammin nauroimme koko perhe eikä elokuvassa oltu turvauduttu usein lastenelokuvista tuttuun kaksimielisyyksillä aikuisten kosiskeluun.



Kuva

Piirrettyjen elokuvien osalta voin myöntää suoraan, että olen enemmän Disneyn ja Pixarin jengissä. DreamWorks tekee kyllä viihdyttäviä elokuvia, mutta ne ovat usein aika yksiulotteisia. Pingviinejä katsoessa tuli lähinnä mieleen, että katsoo animaatioksi muokattua Hangoveria. Oli sekin elokuvana hauska, mutta ei se kyllä tarjonnut mitään lisäarvoa. Toki myös puhtaasti viihteeksi tarkoitettujakin elokuvia tarvitaan, mutta lopputuloksena elokuvasta ei juurikaan jäänyt mitään käteen ja henkilöhahmotkin  ovat aikalailla yksiulotteisia kaikesta hauskuudesta huolimatta.

Elokuvan ikäraja K7 oli aika sopiva. Meillä lapsi vaihtoi syliin jossain vaiheessa elokuvaa ja koki elokuvan jossain määrin epämiellyttävämmällä tavalla jännäksi kuin vaikkapa Mikä-mikä-hirviön. Lapsen oman arvion mukaan elokuva oli kuitenkin ihan hyvä, mutta ei lapsi selvästikään innostunut elokuvasta yhtä paljon mitä parista viimeisestä. Leffan jälkeen kahvillakin suurempi puheenaihen oli Wii-mainos, joka teatterissa tuli. Minua taas jäi mainosten pohjalta kiinnostamaan Paddingtonista tehty elokuva ja lapsi jo armeliaasti lupautui leffaseuraksi.

Aamuisen arvostelukirjoituksen tavoin tosin taaskin on pakko antaa risuja palvelutuottajalle. Finnkino ei nyt oikein hanskannut tilannetta ja elokuvateattetin lipunmyynti ja karkkikioski ruuhkautui tolkuttomasti ennen päivän ensimmäisten elokuvien alkua kun kassa avattiin vasta puoli tuntia ennen ekaa näytöstä ja aluksi paikalla oli vain yksi kassa ja hetken päästä paikalle tuli toinen. Kapasiteettiä olisi löytynyt neljään kassaan, mutta jostain syystä Sellossa ei henkilökunnan määrään haluttu panostaa. Jotenkin olisi voinut kuvitella, että nyt kun ihmisillä on usein pitkät vapaat, oltaisiin osattu ennustaa, että aika moni leffateatteriinkin olisi tulossa. Eilen tilanne oli kuulemma henkilökunnan mukaan ollut vielä onnettomampi. Luulisi, että nykyisillä leffalipunhinnoilla palveluun ja kokemuksen sujuvoittamiseen kannattaisi panostaa. Ei se käytännössä liki monopoliaseman saavuttaminen kuitenkaan tarkoita itsestään selvää asiakaskunnan pitoa vaan ostovoiman heiketessa taitaa aika moni harkita onko ne leffaliput oikeasti sen arvoisia, että haluaa mennä jonottamaan ja saamaan kassoilta vielä tylyä ja yleensä ylimalkaista palvelua.

1 kommentti:

  1. Me käytiin myös katsomassa tämä heti ensi-illassa. Ihan ok, lapset tykkäsivät kovasti. Itse pidän enemmän vanhasta piirrosjäljestä ja olisi ihanaa, kun Disney lähtisi vielä moisen toteuttamaan. Siksi meillä paljon katsotaankin Studio Ghiblin japanilaisia leffoja. Aivan ihania, kuvitus on kaunista, mutta harmittavasti heillä ei ole kovin montaa leffaa ihan perheen pienimmille.

    VastaaPoista

Jätä ihmeessä viestiä!