torstai 15. tammikuuta 2015

DIY: Vesinokkaeläin Perry

Vesinokkaeläimet ovat ehkä maailman mahtavimpia eläimiä ja ilokseni lapsi myös on nyt tajunnut asian. Bongasimme kertaalleen aamulla televisiota käynnistäessämme Nelosen aamuista Finias ja Ferb -animaation ja poika hullaantui välittömästi paitsi Seikkailijapojat-nimellä meillä nykyään tunnettuihin veljeksiin myös uusperheen lemmikkiin, vesinokkaeläin Percyyn.

Eilen lapsi alkoi haaveilla, että tahtoisi oman Percyn. Avasimme Pinterestin ja lupasin jo lapselle että viikonloppuna voidaan saumuroida Percy, mutta koska polte oli suuri päädyttiin siihen, että Percy voi myös olla virkattu. Lankapussin pohjalta löytyi passeli keränjämä sinistä ja loputkin materiaalit kaivelin lankavarastojen pohjalta. Vähän kierosilmäinen tuosta tuli ja nokastakaan en ole aivan varma, mutta toivotaan, että huomenaamulla nuoriherra nokkaeläimensä hyväksyy.


Minä en kyllä yhtään ole amigurumi-ihminen, noiden käpälienkin kanssa meni ikä ja tarveys. Suurten linjojen naiselle kaikki tuollainen näpertäminen on ahdistavaa, mutta lopputulos kuitenkin palkitsi. Tällaisessa parin illan työssä parasta on myös se, että se tarjoaa mukavan irtautumisen normiarjesta. Kaavaahan minulla ei ollut joten sävelsin ohjetta päästäni sitä mukaa kun työ eteni ja siinä kohtaa oli pakko keskittyä vain näkemään valmista lopputulosta raakileen pohjalta eli ei ainakaan tullut samalla vatvottua työasioita päässäni kun edisti työtä ja toisella silmällä kyttäsi telkkarista miltäs tuo Perry nyt oikein näyttikään.

Television Perryhän ei ole mikään tavallinen vesinokkaeläin vaan itseasiassa peitetehtävissä työskentelevä agentti P. Lapsi alkoi Perryn myötä miettiä että mahtaakohan myös meidän kissamme olla oikeasti agentti. Tänäänkin kun kissa luuhasi puolen iltaa makuuhuoneessaamme yksin, joten hyvinhän se olisi ehtinyt käydä visiitillä salaisessa päämajassa ja taistelemassa pahuuden voimia vastaan.

Fineaksen ja Ferbin seikkailut ovat mainioita ja selvästi osuvat nyt pojan makuun seikkailusarjoista. Harmi kyllä sarja tulee Neloselta eli nyt ristinä on myös mainokset. Lelumainokset minä kyllä kestän. Ne eivät aiheuta kuin lapsella halun saada suunnilleen 2/3 Legon kulloisestakin tuotevalikoimasta, mutta Nelosella ei tunnu juurikaan järki pakottavan päässä kun miettivät miten omaa sisältöään lastenohjelmien ympärillä mainostavat. Tänäänkin tuli sekä ennen että jälkeen Fineaksen ja Ferbin mainos Äitien sota -uutuusohjelmasta. Mainoksessa sujuvasti ehdittiin tutustuttaa lapset käsitteeseen tyttöjen ja poikien värit sekä antaa hurmaava esimerkki siitä miten kamalasti kanssaeläjille voi puhua. Rehellisesti sanottuna en edes ymmärrä miksi tuo sarja on pitänyt alun perin tehdä. Eikö vastaavaa sosiaalipornoa löydy ihan riittävästi lapsiperhelehtien keskustelupalstoilta ilman tosi-tv:täkin. Tai kai tuo on tosi-tv-sarja. Itsehän en edes halunnut googlettaa aihetta sen vertaa, että olisin tarkistanut osuiko tuo nimi nyt kohdilleen. Jatkossa toivosiin näkeväni vaikka vain niitä Nelonen Nappulan ja VOF:n mainoksia. Niissä nyt yleensä ei mennä lapsenkaan kanssa kovin pahasti metsään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä ihmeessä viestiä!