Hyvä kirja tarvitsee hyvän nimen. Paraskin tarina keskinkertaisella nimellä jättää tarinan vajaaksi. Tällä kirjalla nimi lupasi hyvää ja onneksi tarina oli nimen veroinen. Poukkoileva päiväkirjamainen kerronta ei varmastikaan ole kaikkien mieleen, mutta minä tykkäsin kovasti. Kirja oli juuri täydellistä luettavaa hytin omaan pieneen suljettuun maailmaan.
Japani ei ole koskaan ollut minulle mikään juttu. Sushia syön siinä missä muutkin ja kunnon nörttinä olen viettänyt monet minuutit paikallisen animaation parissa, mutta noin muuten Japani ei oikein sykähdytä. Ja itse asiassa tuo kirjakaan ei saanut kääntymään asiassa. Parasta tarinassa ei ollut Japani eikä edes historiallinen Japani vaan se miten aikuinen nainen kirjassa innostuu jostain aiheesta. Fanityttöilyn kun ei yleensä mielletä kuuluvan aikuisten naisten maailmaan ja oli äärettömän virkistävää lukea siitä miten, joku vain antaa fanituksen viedä mennessään.
Jos jotain huonoa tästä kirjasta pitää keksiä niin nyt harmittaa vain tolkuttomasti se, etten tiedä minkä kirjan kanssa seuraavaksi jatkaisin eteenpäin? Viime vuosina olen lukenut lukemattomia sarjoja nuorten aikuisten dystopiaa, läjän skandinaavisia dekkareita ja koko Westön tuotannon. Nyt tuntuu, ettei mikään oikein houkuta. Pysyisin mielelläni tämän kirjan hengessä kiinni tässä ajassa, mutta nyt ei vain säteile yhtään. Pitänee varmaan mennä seisomaan kirjaston Bestseller-hyllyn eteen ja odottaa, että joku kirja alkaa puhua. Vai osaisiko joku teistä lukijoista suositella luettavaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä ihmeessä viestiä!