Tanssii hylkeiden kanssa

Terveisiä Tukholmasta! Lähdimme sunnuntaina perinteitäkin perinteisemmälle joululomaristeilylle. Itseasiassa jo meidän perheen neljännelle lajissaan. Ennen lapsen syntymää en voinut kuvitellakaan, että minut saisi laivalle kuin joko kilon paloina tai jos työnantajalta tuli aiheeseen liittyvä työmääräys. Opiskeluaikoina risteilyt Turusta oli usein kustannustehokas tapa juhlia ystävien kanssa ja töiden kautta taas erilaiset seminaari- ja koulutusristeilyt Helsingistä ovat vieneet laivamatkailusta kaiken hohdon. Lapsen kanssa se laivamatkustus on kuitenkin jopa ihan mukavaa ja varmasti yksi helpommista tavoista reissata lapsen kanssa.

Tällä kertaa reissuun lähdettiin Silja Symphonylla eli lapsen sanoin Hylje-laivalla. Symphonyn sisaralus Serenade liikennöi kultaisella ysärillä Turusta, joten se oli tullut minulle tutuksi ja vielä tutummaksi miehelle jolla kummisetä ja setä olivat kyseisellä paatilla aikanaan töissä. Symphony oli jäänyt meille kummallekin vieraammaksi, mutta eipä noissa paateissa kyllä mitään mainittavaa eroa taida olla. Olimme uteliaita sen suhteen miten remontti laivassa oli toteutettu ja olihan se sanottava, että päivitetyt ravintolat olivat kivat ja vielä kivempi oli uusi leikkipaikka.

Itseasiassa tuo leikkipaikka oli ihan mahtava. Varsinkin kun ehdimme sinne sunnuntai-illalla ja maanantaiaamuna sellaiseen väliin että paikalla ei ollut moniakaan muita perheitä. Ainoita risuja antaisin pallomerien ikärajoista. Pikkuisten pallomereen nelivuotiaat ovat auttamatta liian suuria jos paikalla on pikkutaaperoita ja isompien puolella allekouluikäiset jäävät täysin alakoululaisten jalkoihin. Tuo porukka olisi tarvinnut joko kolme pallomereä tai paljon tiukemmat säännöt. Plussaa kuitenkin Legorakentelupaikasta sekä seiniin upotetuista pesistä jonne pääsi rauhoittumaan ja joissa ilmeisesti myös reissussa rähjääntyneet vanhemmat saivat hyvin vedeltyä päiväunia.

Ainakin lomakaudella myös lapsille suunnattu ohjelma tuntui paljon toimivammalta mitä Viking Linella kun molempina iltoina lapsille oli tunnin verran bingoa ja discoa yökerhon puolella ja sekä Muumipeikko että Harri Hylje olivat paljon paremmin paikalla mitä Ville Viikinki. Toivoisin kuitenkin, että varustamot järjestäisivät henkilökunnalleen edes toisinaan fasilitointikoulutuksia. Innokas ja monipäinen lapsilauma eiivät ole mitenään helposti kurissa pidettävä jengi, mutta muutamalla yksinkertaisella fasilitointitekniikalla homman saisi paremmin järjestymään. Esim. lasten ohjaaminen jonoon vaatisi paljon selkeämpää sanallista ohjausta ja kun tila ei edes oikein toimi jonotukseen olisi paljon järkevämpää laittaa mukelot ennemmin vaikka rinkiin jolloin kaikkien lasten olisi helpompi seurata ohjeita. Mutta pääsääntöisesti kuitenkin homma hoidettiin kotiin kunnialla ja enpä ennen ole käynyt tanssimassa hylkeen kanssa.

Leikkipaikan ja ravintolojen remontin lisäksi laiva muuten oli ehdassa ysärikuosissa ja pakko sanoa, että se oli vähän häiritsevää. Promenadehytti ysikerroksessa oli suorastaan kulahtanut ja esim. osa hytin listoista oli aikojen saatossa irronnut. Hytti vaikutti myös epäsiistiltä. Kylppärin kaakeleissa oli punaviiniroiskeita ja ne vuodevaatteet nyt on ihan onnettomat kun pussilakana on vaaksan liian lyhyt, tyynyssä ei ole lainkaan täytteitä ja petauspatja on ohueampi kuin useimpien ihmisten täkit. Hyttien sisustus siis tosiaankin olisi syytä päivittää tälle vuosituhannelle. Pettymys oli myös laivan meriaamiainen, joka jäi selvästi perushotelliaamiaisen alle. Tuorepöytä oli olematon, hedelminä tarjolla oli banaania ja vesimelonia, juustot olivat kumisia ja sekä leivät että muro-jogurttihässäkät jätti toivomisen varaa. Lapsen puuroon olisin halunnut laittaa mehukeittoa mutta tiskissä ei ollut kuin makeutusainein makeutettuja versiota. Eikä tarjolla oikein ollut mitään herkkujakaan. Tai ainakaan me emme löytäneet kuin suklaisia muffineita joita riittävän tarkasti heittämällä saisi varmaan toiselle ihmiselle kallomurtuman aikaan ja jotain suoraan vakuumipaketista kaivettua kuivakakkua. Jotkut pannarit ja croisantit loistivat täysin poissaolollaan. Toisena aamuna päädyttiinkin ihan vain hakemaan sämpylää ja jogurttia laivan kahvilasta.

Loma-aikaan laivalla toki oli ohjelmaa kivemmin mitä oletettavasti sesongin ulkopuolella, mutta sesongin ulkopuolella reissaaminen on tietyllä tapaa mukavampaa koska matkustajia luonnollisesti on vähemmän ja varsinkin jos pääsee viikkolähdöllä reissuun on seura myös yleensä järkevämpää. Pahoja ylilyöntejä emme todistaneet, mutta kyllä minusta on kohtalaisen vastenmielistä nähdä kaksin käsin keskikaljaa kiskovien vanhempien syöttämässä purkkiruokia rattaissa istuville pikkutaaperoille. Laivalla myös huomasi pelottavan hyvin miten eri maailmoista perheet ovat. Sushiravintolasta ei löytynyt yhtään humalaista vanhempaa, buffetin ulkopuolelta ja kahvilaravintolasta sitten senkin edestä. Samoin Tukholmapäivän jälkeen laivalta löytyi turhan monta humalaisen kovalla äänellä kailottavaa vanhempaa. Me vetäydyimme omaan hyttiin yhdeksältä ja en edes halua ajatella mihin meno vielä illan aikana ehti.

Ja nyt kun kukkahatun olen riittävän tukevasti päähäni ehtinyt sovittaa niin jatketaan vielä samoilla lämmöillä. 

Varmasti jokainen laivalla joskus vieraillut tietää ne valokuvat joita otetaan kun laivaan ollaan nousemassa. Siinä missä ne ennen olivat pelkkiä räpsäisyjä sisääntultaessa väijyi kuvaaja nyt myös laivan käytävillä matkustajia ja erityisesti kouluikäisiä lapsia. Lapsista räpsittiin kuvia ja valmiita tuotoksia saisi käydä ostamassa myöhemmin kuvakioskista. Iso osa kuvista oli oikeasti ihan kivoja kuvia lapsista, perheistä ja pariskunnista, mutta mukana oli myös kuvia joissa lapsen kuva oli istutettu ikäänkuin lehden kanneksi. Tarjolla eri vaihtoehtoja, kapteeni, miljardööri ja iso kiho nyt ainakin osuivat silmään. Tai siis nämä vaihtoehdot olivat tarjolla jos olet poika. Jos taas olet tyttö sinulle on tarjolla tasan yksi luonnerooli. Prinsessa. Jotenkin äärettömän vastenmielistä. Ja vielä vastenmielisempää oli kuvaajan tapa houkutella tyttöjä poseeramaan kuin nämä olisivat jotain kääpiökokoisia valokuvamalleja. Ilmeisesti kuvaajilla on myös aika hyvä silmä sen suhteen ketkä vanhemmat eivät kuvaukselle lämpiä tai sitten meidän pää kolmantena jalkana koohottava lapsemme ei vain ole kovin kuvauksellinen koska meidät kuvaaja kiersi kaukaa. Tosin vinkkiä kuvausinnottomuuteemme varmasti sai myös siitä, että sullouduimme koko perhe vauhdilla kuvausportin sivusta laivaan ettei vahingossakaan kuvaan jouduta. En ole kovin foliohattuisa esimerkiksi kuvien nettilataamisen suhteen, mutta en jotenkin tykkää ajatuksesta että ammattilaisvalokuvaajalle jäisi kuvia meidän perheestämme ilman ettemme tiedä mitä kuville tehdään. Itseasiassa olisi aika kiva, jos varustamot vähän tarkemmin kertoisivat mitä noille digikuville tehdään ja myös miten esim. leikkipaikoilla kuvauksen kohteeksi joutumisen voi välttää. Ainakin Viikkarilla kun kun kuvaajat ovat käyneet sielläkin lapsista kuvia räpsimässä.

Lapsen makuun laivareissut kuitenkin ovat ja onhan ne meille vanhemmillekin aika vaivaton tapa reissata. Tukholmaan tosin seuraavalla kerralla pitää yhdistää vähintään yksi hotelliyö, jotta ehditään nähdä enemmän tuota ihanaa kaupunkia. Kunhan saadaan kesälomat kalenteriin pitää pohtia mitenköhän saataisiin reissu onnistumaan. Ja sitä odotellessa voisi vaikka lähteä pikavisiitille Tallinnaan. Tai katsotaan nyt miten täydeltä tuo kevään kalenteri näyttääkään kun huomenna arkeen palataan. Itse olen onnistunut lomailemaan niin tehokkaasti nämä 2,5 viikkoa että epäilen unohtaneeni salasanani. Toivotaan että lihasmuisti toimii kun työpöydän ääreen pääsen. Pitänee pyhittää huominen sille, että teen työsuunnitelman keväälle ja varmistan kaikki mahdolliset dead linet. Onneksi nyt saadaan vielä pehmeä lasku kun viikonloppu tulee jo kolmen arkipäivän jälkeen.