Hämähäkkimies on kiistatta paras. Rooliasu muutti meille jo reilu 1,5-vuotta sitten pojan tutustuttua suurella mielenkiinnolla meidän New Yorkista tuomaan Spider-man-kuvakirjaan. Sen jälkeen lapsi sai nähdä Legon supersankaripätkän, jossa Hämis oli menossa mukans ja taloon muutti myös Hämähäkkimies-Legoja.
Hämisleikit ovat olleet nyt niin paljon pinnalla, ettei meillä ollut sydäntä kieltää kun lapsi taannoin Akateemisesta Spider-man-romaanin bongasi. Kirja on varmaankin suunnattu alakouluikäiselle, mutta päätyi meillä jo nyt jo iltasaduksi. Tarina kertoo Spider-manin synnystä yhden version. Siis sen, että radioaktiivinen hämähäkki tulee ja puree ja Peter Parker saa supervoimat ja päätyy ensin showpainijaksi, mutta enonsa kuoleman jälkeen päättää käyttää voimansa hyvään. Enon murha ja painikohtaukset ohitetaan kirjassa ripeästi ja lapsentasoisesti ja muutenkin kirja oli nopealukuinen. Ja pakko myöntää, että aivan onnettomalla kielellä kirjoitettu. Olisi ihanaa jos näihin sarjojen ja leffojen kylkiäiskirjoihin vaivauduttaisiin kirjoittamaan kunnolliset, rikkaalla kielellä tehdyt tarinat.
Hämähäkkimies seitteineen on lapselle minusta siitä mukava supersankarihahmo, ettei hämis heilu aseiden kanssa. Peter Parker taas rehellisenä nörttinä huomattavasti miellyttävämpi hahmo kuin mitä monen muun ikonisen hahmon taustalta löytyy. Uusin Spider-man-kohtaaminen tapahtui tämän aamun Finias ja Ferbin Marvelyhteistyöjaksossa. Aika riemastuttavaa, että pojan kaksi suurta tämän hetken lempparia päätyi näin yhteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä ihmeessä viestiä!