Top Gear-juontaja Jeremy Clarksonin potkut ovat taas hetkellisesti saaneet minut menettämään uskoni ihmiskuntaan. Mies on jo vuosikaudet päästellyt suustaan ties mitä vihapuheeksi luokiteltavaa sontaa ja omassa erinomaisuudessaan tuli myös siihen tulokseen, että kyllähän hän nyt saa pätkäistä tuottajaa jos tyhmä tuottaja ei tajua tuoda riittävän nopeasti pöperöä pöytään. Ja kaiken tämän jälkeen ihmiset ovat edelleen sitä mieltä, että potkut olivat täysin ylimitotettu teko. Miljoona ihmistä on jopa pistänyt nimensä adressiin että potkuja ei saisi antaa.
En oikein pääse kiinni tuohon ajatteluun ja olisin mielelläni lukenut jonkun etäisesti harkitun perustelun aiheesta, mutta ainoat perustelut mihin törmäsin pitivät sisällään vain foliohattuisia syytöksiä takaa-ajosta, vasemmistolaisten feministien käpypilluiksi haukkumista ja miedoimmillaankin vain epäilyksiä liian kireistä hikinauhoista. Eli lähinnä käytöstä johon Clarkson itsekin on syyllistynyt. Varmaan ideaalisena tilanteena oltaisiin pidetty sitä, että joku olisi sanonut Clarksonille soo-soo, maksanut uhrin hiljaiseksi ja antanut sarjan jatkua entisellään. Koska pojathan on poikia ja se joka leikkiin lähtee niin leikin kestäkööt.
Koska siitähän tässä pohjimmillaan on kyse. Pojista ja niiden leikeistä. Siitä, että kalakaveria ei jätetä ja meidän jengi pitää yhtä vaikka kaveri olisi millainen kusipää. Eikä sekään edes haittaa ettei sääntöjä noudateta, koska ainahaan voidaan sopia, että me määritellään säännöt ja samalla vapautetaan itsemme niistä. Olisi helppo ajatella Clarksonin olevan vain yksittäinen luonnehäiriöinen isoegoinen idiootti, mutta todellisuudessa noita vastaavia tyyppejähän löytyy täällä kotimaassakin yllättävän monesta työpaikasta. Työpaikkakiusaaminen on arkipäivää sadoille ihmille ja siihen pätee ihan sama logiikka mikä koulukiusaamiseenkin. Hiljainen hyväksyminen tekee myös kiusaajan kavereista kiusaajia eikä se että kiusaaja on hyvä tyyppi, jolla on hyvät läpät muuta toimintaa mitenkään hyväksyttäväksi.
Se mikä Clarksonissa ja kumppaneissa on vastenmielisintä on se täydellinen kyvyttömyys hahmottaa, että hekin voivat virheen tehdä. Aikuisten ihmisten pitäisi osata käyttäytyä ja myös tarvittessa pyytää anteeksi jos käytös menee yli. Ja aikuisen ihmisen pitäisi kyetä oppimaan virheistään ainakin se, että jos toistuvasti joutuu vaikeuksiin muiden ihmisten mielestä sopimattoman käytöksen vuoksi ei se tee muista ihmisistä mielensäpahoittajia tai käpypilluja. Se tekee tuosta aikuisedta idiootin, joka ei edes opi tekemistään virheistään. Eikä se, että jos ihminen irtisanotaan tämän pahoinpideltyä vähäpätöinen työkaverinsa tarkoita sitä, että olisi pahoinpidellyn työkaverin vika kun projekti kosahtaa. Se on tasan ihmisen itsesä vika, jos hän ei pysty käytöstään hillitsemään. Oikeus fyysiseen koskemattomuuteen työpaikalla kuuluu jokaiselle ja jokaisella tulee myös olla oikeus siihen ettei työpaikalla tai missään muuallakaan tarvitse joutua kuulemaan vihapuhetta. Maailma muuttuu ja vaikka jokainen saa olla ihan mitä mieltä tahansa, tulee sekin vain kestää että mielipiteiden sanominen ääneen voi aiheuttaa sen, ettei kukaan haluakaan enää työskennellä kanssasi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä ihmeessä viestiä!