Toki oma keskustelunsa on se miksi ylipäätään lastenkirjoissa hahmojen nimiä on päädytty suomentamaan. Miksi neiti Etsivästä tuli Paula tai miksi Babysitters Clubin tyttöjen nimet vaihdettiin ulkomaalaisperäisiin, mutta paremmin suomalaisen lapsen suuhun sopiviksi? Mutta ei nyt lähdetä siihen tällä kertaa vaan keskitytään Liisaan. Eli WSOY:n kustantama Alice Martinin suomennos kuitenkin kertoi Liisan asemasta Alicasta ja myös muuten nimiä oli ilmeisesti vaihdettu.
Kuva: WSOY, Bon-pokkarit
Uusi suomennos ei ole herättänyt varauksetonta ihastumista, mutta itse pidin kirjaa sujuvasti luettavana ja pidin myös runokäännöksistä. Tosin pakko myöntää, että itse en kyllä juurikaan muista edellisestä Liisa-lukukokemuksestani enkä edes tiedä kumpikohan aikaisemmista suomennoksista oli kyseessä. Liisan hahmojen nimet ovat myös tulleet tutuiksi meille vanhemmille elokuvissa englanniksi, joten tuokin oli omiaan sotkemaan meidän vanhempien muistikuvia. Lapsi piti Liisasta ja sen eriskummallisesta maailmasta. Kirja toimi myös rakenteeltaan hyvin iltasatuna. Luimme yleensä puolilukua illassa ja kirja tuli luettua parissa viikossa. Kuvitus vetosi ainakin nostalgianälkäiseen äitiin ja jossain vaiheessa tartumme varmasti myös jatko-osaan kunhan sen käsiimme saimme.
Alicen seikkailut Ihmemaassa löytyi meille joulun jälkeen pokkarialesta eli kirja jäi nyt vielä omaan hyllyyn ja kuvittelisin, että siihen palataan myöhemminkin. Nyt lukilistalle pyörähti Heinähattua ja Vilttitossua, mutta koska samalla myös minut ulkoistettiin työmatkalle saa nähdä ehdinkö itse tuota lainkaan lukemaan. Pojan päiväkodissa luetaan ihanasti lepohetkillä tarinoita ja sitä kautta moni hahmo onkin tullut pojalle tutuksi ja Heinähattu ja Vilttitossu lähtivät matkaan kirjastosta juurikin pojan omasta toiveesta. Itse varmaankin seuraavaksi haluaisin lukea Muumeja. Mitä pidempiä lastenkirjoja teillä tykätään lukea?
Tyttären ykkössuosikki oli Peppi Pitkätossu (ja etenkin uusi suomennos ja kuvitus: alakoululaisena taisi lukea sen monta kertaa itsekin). 8v poika rakastaa Piilomaan pikku aasia, se on luettu hänelle jo moonta mooonta kertaa (suuri suru: meidän kappaleessa on huonot liimaukset ja sivut irtoilevat :(). Eduard Uspenskit on luettu ja tykätty, Eemelit ja muut Lindgrenit, Risto Räppääjät on kivoja. Myös Lea Pennasen Kettujen saari ja joki siiliaiheinen (en nyt muista nimeä) ovat nuoremman mieleen olleet. 8v:lle meillä vielä luetaan iltasatua, joskusntosin haluaa jo itse lukea akkaria. 12v neidistä on kasvanut intomoinen lukija, yli 30 kirjaa jo tämän vuoden puolella. Mutta sitten - esikoinen jolle ihan varmasti on luettu yhtä paljon kuin muillekin, ei ole koskaan innostunut lukemaan. Paitsi faktakirjoja tahinelämäkertoja jotka liittyy futikseen. Aijoo muuten, Hobitti on kanssa ollut kuopuksen mieleen ja se löytyy meillä äänikirjana. Harmi että ne elokuvatnon niin toluttoman pelottabia ettei pieni voi niitä katsoa. - LeenaK
VastaaPoistaMe yritimme Peppiä, mutta jotenkin ne neekerikuninkaat vain alkoivat tökkiä ja kirja jäi pariin ekaan lukuun. Päiväkodissa olivat Pepin kuitenkin lukeneet ja poika tykkäsi joten pitää kokeilla vielä uudestaan.
PoistaOn muuten jännää miten tuo lukeminen menee. Vielä poika on kirjojen perään, mutta saa nähdä millainen lukija hänestä kasvaa kun niitä vapaa-ajan virikkeitä on niin paljon tarjolla.