Olen kasvanut radion tahdissa. Lapsuudenkodissani radio oli kirjaimellisesti koko ajan päällä. Päivisin sieltä kuunneltiin yleensä paikallisradiota ja teini-iässä viritin KissFM:n ja Mafian keittiön radion esivalintakanaviin. Omassakin huoneessa oli radio päällä ahkerasti ja edellä mainittuja kanavia kuunneltiin sormi rec-napilla. Radio oli myös päällä usein öisinkin, varsinkin mökillä silloin kun lomailimme isän kanssa kahdestaan. Itseasiassa epäilen että riittävän monta yötä Radio Lännentietä kuunnellen on varmistanut että osaan edelleen kaikki merkittävät 80-luvun iskelmät ulkoa.
Radio muutti vielä matkassani omaan kotiinkin ja napsautin sen päälle. Vasta 10 vuotta sitten kun muutimme miehen kanssa yhteen radio jäi. Miehellä oli paremmat stereot ilman radiota ja samalla opetellin uudeksi aamutavaksi Ylen Aamu-TV:n katsomisen. Radiota tuli kuitenkin kuunneltua koululla ainejärjestön toimistolla (jossa saatoin viettää enemmän aikaa kuin luennoilla) sekä myöhemmin töissä. Varsinkin aloitettuani nykyisellä työnantajallani radio oli jokapäiväinen juttumme. Sitten pari vuotta sitten muutin avokonttorista omaan koppiini ja yhtäkkiä tajusin, että en enää kuuntelekaan radiota. Yritin aikani kuunnella yksin Spotify-listoja, mutta eivät ne vain ole sama juttu. Kotona radiota taas ei ollut ja yhtäkkiä olin tilanteessa, jossa radiota kuunneltiin vain autossa ja se ei montaa minuuttia minulle kuukaudessa tehnyt.
Mies oli ilmeisesti ottautunut kuulemaan radiopohdintani ja joulupaketista kuoriutuikin talouteemme pitkästä radio.
Kyllä kelpaa nyt viikonloppuisin istua aamupalapöydässä ja kuunnella Radio Helsingin lastenohjelmaa.
Tosin nyt sitten tajusin, että enhän minä tiedä yhtään mitä tuosta radiosta kuuntelisin. Jotenkin olen yli-ikäisen oloinen YleX:älle, mutta en vielä valmis siirtymään Radio Suomeen. Sitäpaitsi jälkimmäinen vielä kehtasi mennä lopettamaan lempiradio-ohjelmani, Pop eilen, tänään ja toissapäivänä, tai jotain sinne päin. Kuuntelin sitä aina mökillä, jossa äiti pitää huolta että radio on saatavilla. Kaupallisten kanavien kanssa ongelmaksi tulee taas se, että vihaan suurinta osaa radiojuontajista ja vähintään yhtä suurta osaa soittolistoista Novan kuuntelu vastaisi hidasta itsemurhaa, Aalto ei juurikaan pistä parempaa. Rock soittaisi ihan hyvää musiikkia, mutta ongelmaksi tulee taas juontajat. Toistaiseksi Radio Helsinki on osoittautunut melko toimivaksi ratkaisuksi, mutta ehkäpä sitä pitäisi kokeilla vaikka uhkarohkeasti myös Bassoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä ihmeessä viestiä!