sunnuntai 24. toukokuuta 2015

10k

Keväällä 2012 päätin opetella juoksemaan. Treenasin viiden kilsan juoksuohjelmalla itseni siihen tikkiin, että jaksoin hyvin juosta viidestä seitsemään kilometriä. Olen juoksijana äärettömän mukavuudenhaluinen ja käytännössä talvisin en tee yhtikäs mitään juoksemista tukevaa, joten olen käytännössä aina joutunut aloittaa juoksu-urani jos ei nyt alista niin ainakin hitaammin.

Tänä keväänä päätin, että juosken kymmenen kilsan juoksukoulun ja siihen sopivaksi kannustimeksi tuli vielä työporukalla sovittu Naisten kymppi. Ja sitten menin ottamaan itsellen tatuoinnin enkä viimeiseen kuukauteen päässyt juoksemaan lenkin lenkkiä kun ensin piti parannella käsi ja sitten ei kalenteri ollut myöntyväinen juoksutreeneihin. Pelasin jo koko viikon entiää sen kanssa lähdenkö kuntokävelemään ja hölkkäämään ja lopulta päätin, että hölkällä mennään ainakin niin pitkään kun puhtia riittää. Ja tällä kertaa se puhti vei maaliin asti.

Iso kiitos kuuluu tästä kahdella työkaverilleni, joiden kanssa taivalsimme yhtä vauhtia. Järjestelyissä joku meni pieleen ja vaikka kuinka kolmosryhmässä liikkeelle pyrimme vedettiin meidän ja aika monen muunkin hölkkääjän edestä liinat kiinni ja jouduimme odottamaan kuntokävelijöiden lähtöä. Ekat pari kilometriä olivat aika tuskaiset kun naisia tuli selkä edellä vastaan koko tien leveydeltä ja kun tunnin kohdalla olimme vasta seitsemän kilometrin tolpalla pohdittiin, että taitaa mennä 1,5 tunnin tuntumaan juoksu, mutta lopulta viimeiset kolme kilometriä menivätkin aika hyvällä vauhdilla ja maaliviiva ylittyi 1h20min lähdön jälkeen. Tai oma träkkeri näytti 1h22min, mutta laitoin sen päälle jo ennen kuin kunnolla päästiin liikkelle, joten luotan työkaverin kelloon tässä jutussa.

Tuntuu jotenkin villiltä, että vielä eilen pohdin, että mahtaakohan edes 1,5 tuntia riittää ja nyt harmittelen, että alku meni tukkoisesti kun muuten olisi varmaan saanut ajan lähemmäs tuntia ja varttia. Ja nälkähän tässä kasvoi syödessä ja nyt sitten pohdinkin jo, että joskos sitä menisi joskus johonkin oikeaan juoksutapahtumaan. Sellaiseen, jossa insinöörille sopivassa järjestyksessä pidetään juoksulinjat eikä poukkoilla pitkin teitä kuin aropuput. Lomalla kun voisi olla aikaa harjoitellakin ihan eri tavalla ja pyöräilykään ei ole niin jokapäiväisessä ohjelmassa. Tosin työmatkapyöräilyä taidan saada kiittää siitä, että tuo kymppi nyt saatiin rikki. Ekaa kertaa elämässäni.

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä ihmeessä viestiä!