keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Ryhmädynamiikkaa hallituksen mallilla

Varmaan jokainen opiskeluaikana tai työelämässä ryhmätöitä tehnyt tietää sen miten nopeasti ryhmässä roolit otetaan. Periaatteessa kaikki osastuvat, mutta todellisuudessa työn tekee ne pari tyyppiä, jotka olosuhteen pakosta sattuvat olemaan väärään aikaan äänessä. Vähän tuollainen fiilis tuli myös tänään kun luki Sipilän hallituksen ohjelmaa. Kolme ässää peräänkuuluttaa talkoohenkeä, mutta vähän tässä nyt tuli sellainen fiilis, että näihin talkoisiin osallistuu nyt toiset hieman enemmän kuin toiset.

En yleensä tykkää pelata yhteiskunnallisissa kysymyksissä lapsikortilla, mutta nyt on pakko kysyä, että eikö oikeasti löytynyt mitään muuta tapaa tehdä tarvittuja leikkauksia? Meillä on 90-luvun lamasta ihan riittävästi dataa siitä miten hyvin siinä käy kun lapsista säästetään ja nyt tehdään koko homma uudestaan. Tai no oikeastaan tässä lyödään kuin vierasta sikaa kaikkia niitä joiden tulisi meidän yhteiskuntamme tulevaisuus rakentaa. Opiskelijat kun saivat myös oman osansa hallituksen säästöistä sekä suoraan opintotukeen kohdistuvina leikkauksina sekä myös korkeakoulujen rahoitukseen liittyvinä leikkauksina.

Hallitusohjelma ei juhli perheystävällisyydellä. Yhteiskuntasopimuksen toinen tuleminen tähtää joko työaikojen pidentämiseen tai leikkauksiin, jossa kovaa kyytiä tulisi lapsiperheille ja opiskelijoille. Vai miltä kuulostaa ajatus siitä, että perhevapaiden aikana ei enää kertyisikään vuosilomaa? Ja vaikka sopimus saataisiinkin syntymään ei lomaa kertyisi kuin puolelta vuodelta. Hieno päätös arvon poliitikoilta. Ilmeisesti heidän maailmassaan se vuosiloma on vain jotain joka lattemamma käyttää vanhempainrahakauden ja hoitovapaan välissä törsäten tuolla ajalla latteensa myös makusiirapin. Mitä niistä lapsiperheistä, joissa vanhemmat eivät jää hoitovapaalle. Kun olisihan se erityisen hienoa, että kun töihin palataan niin saadaan tehdä entistä pidempiä päiviä, viedä lapset entistä suurempiin päivähoitoryhmiin ja lomakertymäuusidtyksella varmistaa, että se lapsi saa lusia päiväkodissa mahdollisimman monta viikkoa kuukaudessa.

Jo pitkään kaavailtu subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajoitus on näytetty tehtävän lattemammavision pohjalta. Työttömien kohdalla tuo vaan aiheuttaa yhtälön joka ei palvele vanhempia, lapsia eikä päivähoitoa. Jos työttömyys muuttaisi päivähoitosopimuksen osa-aikaiseksi olisi vanhemman mahdotonta ottaa vastaan lyhytaikaisia sijaisuuksia, joita kuitenkin esim. opetus-, sosiaali- ja terveyspuolella on ihan kivasti tarjolla. Myös päiväkotiryhmät olisivat jatkuvan myllerryksen alla kun lapsia tulisi ja menisi vanhempien työllisyystilanteen mukaan. Koska vaikka miten hoitopaikkatakuu olisi voimassa ei siksi täyspäiväiseksi paikaksi pystytä muuttumaan vanhemman työllistyessä ja on julmaa pistää lapsi maksamaan siitä hintaa.

Myös aikana jolloin tulisi kehittää työelämää, -tapoja ja -lainsäädäntöä uudelle vuosituhannelle on aina yhtä hyvä idea lyödä hihnat kiinni tutkimuksen ja tuotekehityksen rahoituksesta, varmistaa, että työn ja perheen yhteensovittaminen on mahdollisimman vaikeaa sekä tiristää ihmisistä irti niin paljon ettei varmasti mitään luovaa kehitystä tapahdu. Leikkauksia tarvitsi tehdä, mutta nyt leikkauksien asemasta otetaan lainaa tulevaisuudesta. Ja se ei ole kovin kestävä linja.

Mutta eipä tässä kai auta muu kuin vain odottaa ja katsoa mitä nuo linjaukset konkreettisesti tarkoittavat ja aidosti haluan nähdä myös sen miten Soini tuon omilleen selittää. Tosin päätellen myös puoluetukipäätöksistä joita tänään tehtiin niin eipä taida Soinikaan uskoa että ne asiat osaa selittää. Ilmeisesti polte ministeriauton takapenkille oli kuitenkin niin suuri, että se ajoi ohi kaiken muun.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä ihmeessä viestiä!