Maailman paras syy

Kävin eilen töiden puolesta istumassa Väestöliiton Maailman paras syy -kampanjan avaustilaisuudessa. Tunnin setin aikana sain enemmän ajateltavaa kuin koko aikaisemman viikon aikana.



Kansainvälisissä vertailuissahan Suomi pärjää hyvin kun puhutaan perheystävällisyydessä. Meillä moni asia hyvinkin reilassa. Pitkät perhevapaat ja subjektiivinen päivähoito-oikeus tekee meistä perhearjen onnelan monella mittarilla mitattuna. Se, että makrotasolla tarkasteluna homma on edes jotenkin hallussa ei kuitenkaan poista sitä, että mikrotasolla meillä mättää useampikin asia ja ne ovat asioita, joilla usein on eniten merkitystä yksilön arjessa.



Pelkästään se miten työpaikalla suhtaudutaan siihen että vapaa-aika läikkyy toisinaan myös työajan puolelle ratkaisee paljon. Aiheuttaako lapsen sairastumisesta ilmoittaminen esimiehellä hampaiden kiristelyä? Miten helppo on irrottautua päiväkodin vasukeskusteluun? Ja ei nämä ongelmat jää yksin lapsiperheiden tilanteeksi. Itseasiassa usein ymmärretään että lapsien vuoksi täytyy joustaa, mutta kuka mahdollistaa joustot siinä kohtaa dementoitunut isovanhempi luulee jälleen pölyimurinsa tulleen varastetuksi tai vanhempi pitää hakea ohitusleikkauksen jälkeen sairaalasta.



Kampanjan lanseerauksessa käytiin läpi perheystävällisen työnteon mallinmaan Tanskan tilannetta ja siellä näytöt olivat aika kiistattomat. Panostus perheystävällisyyteen auttaa koska kun työnantaja joustaa niin myös työntekijä joustaa. Sitoutuminen kasvaa ja tulostakin syntyy. Turhan usein myös ajatellaan, että perheystävällisyys on asia joka korjataan yhteiskunnallisella tasolla vaikka todellisuudessa tämäkin on asia, jossa jokaisen meidän panoksellamme on merkitystä. Pienillä työpaikkakohtaisillakin teoilla saadaan helpotettua niiden asemaa, jotka kokevat suurinta kuormitusta.



Jokainen meistä voi tietenkin ottaa vastuu omasta asenteestaan. Päätetään että ollaan ihmisiä ihmisille eikä kiristellä hampaita jos duunikaverilla välillä perhe-elämä läikkyy työajan puolelle. Ja meistä jokainen voi myös lähteä tekemään sitä muutosta omalla työpaikallaan. Jokainen esimies ja tiiminvetäjä on varsinkin tässä tilanteessa avainasemassa.



Niin ja jos tuntuu, ettei ihan tiedä mistä se perheyställisyys muodostuu voi aina käydä testaamassa onko se oma työpaikka perheystävällinen vai ei.