sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Loma eräällä ja syystä

Kesäloma on perheemme enemmistöllä taaksejäänyttä elämää. Mies palasi töihin maanantaina ja minä seurasin perässä torstaina. Kuitenkin yhdellä perheenjäsenellä loma edelleen jatkuu. Lapsi palaa päiväkotiarkeen vasta viikon päästä sopivasti juhlimaan viisivuotissynttäreitään ja lunastamaan luvan kiivetä pihan isoimpaan kiipeilytelineeseen. Nyt kuitenkin vielä tyyppi saa jatkaa lomailua.

Okei, rehellisyyden nimissä rannalle ei ole ollut asiaa kuin kahtena päivänä

Pitkä kesäloma on lapselle luksusta ja sen mahdollistaa se, että äitini mielellään otttaa pojan hoitoonsa. Tänä vuonna mökillä viihdytysjoukkoihin saatiin vielä eno perheineen eli lapsi saa tankata akut täyteen sukulaisseurasta talvea varten. Syksyllä ei taas turhan usein päästä näkemään.

Tällä kertaa lapsi saa kahdeksan viikon kesäloman. Minä lomailin kuusi viikkoa aloittaen ja päättäen lomani keskelle viikkoa ja äitini otti kopin sekä alusta että lopusta. Normaalisti olemme vielä vähän porrastaneet lomiamme, mutta tällä kertaa se ei miehen töiden vuoksi onnistunut. Tuosta huolimatta lähdimme tavoittelemaan pojalle mahdollisimman pitkää lomaa, koska keväällä lapsesta jo huomasi, että päiväkotiarki söi pientä ihmistä huolella. Vaikka lapsi ihan pitää päiväkodista ja varsinkin alkukesästä kovasti jutusteli päiväkotikavereistaan ja lastentarhanopettajastaan ei lapsi kuitenkaan kertaakaan ole pyytänyt päästä päiväkotiin ja itseasiassa ilmoitus loman lähestyvästä lopusta otettiin vastaan buuauksin. Loma on tosiaankin lapsen mieleen.

Ainoita lapsia säälitellään usein sillä ettei esim. mökillä ole leikkiseuraa, mutta eipä se lapsi niiden perään ole kaipaillut tai muutenkaan valitellut pitkästymistä. Toki loman aikana olemme ehtineet treffata paria kaveriperhettä eli oikeastaan vähintään kerran viikossa lapsella on vähintään ollut ikäistään seuraa. Mökillä aikuisten lisäksi on teini-ikäiset serkut, jotka kiitettävästi ovat jaksaneet touhuta serkkunsa kanssa ja lopun aikaa lapsi tyytyväisenä leikkii yksinään tai osallistuu johonkin pihapuuhiin aikuisten apuna. Parasta loppujen lopuksi taitaa olla se, että loma tarjoaa aikaa vain olla ja ihmetellä.

Pitkät lomat ovat meillä tavoitelistalla korkealla kahdesta syystä. Toinen on se, että lapsi saa vietettyä aikaa sukulaisten kanssa ja toinen on se, että koska lapsi joustaa talvisin viikottain meidän töidemme vuoksi ansaitsee lapsi meistä myös aikaa jolloin asioita tehdään hänen tarpeensa edellä eli yhdessäoloa koko perheen voimin sekä kiireetöntä oloa enemmän mitä meidän lomamme antaisi myöden.

Ja pakko myöntää, että onhan tämä järjestely jossa kaikki voittavat. Meidän perheessämme parisuhdeaikana tunnetaan iltaisin kaksi yhdeksän ja yhdentoista väliin sijoittuvaa tuntia. Työt pitävät vanhemmat paljon poissa kotoa ja vaikka eivät pitäisikään en itse haluaisi jättää lasta hoitopäivän jälkeen uudestaan hoitoon vain siksi että pääsisimme miehen kanssa treffeille. Samoin lomapäiviä ei käytetä meidän vanhempien kahdenkeskeisiin reissuihin vaan lomat lomaillaan yhdessä. Nämä lapsen jatkolomat tarjoavatkin meille vanhemmillekin mahdollisuuden larpata dinkkuelämää ja ottaa pehmeä lasku arkeen kun ei heti ensimmäisinä päivinä tarvitse kello kourassa kiitää päiväkodin aamupuurolle tai iltapäivällä kiitää kohti päiväkodin pihaa ettei lapsi taas ole ryhmänsä viimeinen.

 

1 kommentti:

  1. Tosi samanlaiset mietteet myös meillä noista lasten lomista ja etenkin niiden tarpeista. Ja parisuhdeajasta, joka tällä hetkellä pitää sisällään yhden Hercule Poirot -leffan lasten mentyä nukkumaan. :D Nyt on näin ja joskus tulevaisuudessa ehkä eri tavalla. Tosin tykätään niin paljon reissata lasten kanssa, että eiköhän ne tiiviisti mukana roiku vanhempinakin. :)

    VastaaPoista

Jätä ihmeessä viestiä!