Entä jos sittenkin

Harrastatko jossittelua? Minä harrastan. Varsinkin usein omaa nykyistä elämääni peilaan sitä kautta, että entä jos olisin tehnyt toisin. Olisikonko yhdessä aviomieheni kanssa jos en olisi lähtenyt opiskelemaan insinööriksi? Entä jos en olisi ottanut nykyiseltä työnantajalta vuoden määräaikaisuutta vastaan 2007? Tai entä kuinka monta merkityksellistä ihmissuhdetta olisin menettänyt, jos en olisi seiskaluokan syksyllä vastannut kyllä kun luokkakaverini kysyi että tarjoudutaanko vapaaehtoiseksi vaihtamaan luokkaa kun kahden tytön piti luokkaa vaihtaa.

Jos olet jossittelija suosittelen tarttumaan Kate Atkinsonin Elämä elämältä -kirjaan (että osaankin vihata kirjojen nimiä joita ei voi taivuttaa järkevästi).

Kirja kertoo tarinan Ursulasta. Tai itseasiassa monta tarinaa Ursulasta. Siitä miten pienet teot tai kohtaamiset muuttavat kaiken.

Tartuin kirjaan jo viikko sitten työmatkalla, mutta sen jälkeen kirja unohtui olkalaukkuuni useammaksi päiväksi. Tänään matkalla Mikkeliin sain tarinan hyvään vauhtiin ja kun kuudelta pääsin leimaamaan itseni ulos töistä hain nopeasti hotellille syötävää ja kaivoin itselleni sänkyyn pesän.

Sain tarinan luettua loppuun tovi sitten ja nyt poden pahemman luokan krapulaa. Olisin voinut vain jatka ja jatkaa Ursulan elämän parissa pidempään. Vaihtoehtoisia tarinapolkuja olisi vielä ollut tarjolla vähintään toinen mokoma luontevasti. Mahtava kertomus kertakaikkiaan ja sellainen, että olen onnellinen että kassissa kulki mukana jo reboundkirja. Tämän tarinanjälkeen tarvitsen helpon laastaritarinan palauttamaan normaalin päiväjärjestyksen kirjallisuuteeni.