Kaikkihan sen tietää että laastasuhde harvemmin paikka kolhuja itsetunnossa ja palkaksi saa vain särkyneen sydämen. Samoin kävi myös minun laastaritarinalleni. Luulin lukevani kevyttä hömppää kotimatkalla, mutta löysin itseni heittäytymästä täysillä Eleanorin ja Parkin tarinaan.
Harvoin sitä on ollut näin tyytyväinen siitä että pääsee kolmeksi vartiksi lukemaan kirjaa reaalikokoisen marlinjäljitelmän alle lapsen muskarin ajaksi.
Eleanor & Park oli toinen lukemani kirja Rainbow Rowellilta. Pidin valtavasti Fangirlista ja olin lukenut Eleanorin ja Parkin ihanuudesta Siinan blogista, mutta jotenkin tarina ei paperilla vakuuttanut. Ei vaikka Siina vakuutti sen olevan parempi kuin Tähtiin kirjoitettu virhe, joka minulla on ollut jo vuoden kesken. Pakko kuitenkin myöntää, että olin väärässä. Eleanor & Park oli kirja jonka olisin tarvinnut teininä. Se on hyvin tarkkanäköisesti kirjoitettu kuvaus nuoresta rakkaudesta, mutta se ei jää pelkäksi rakkaustarinaksi. Tarina kertoo myös erilaisuuden hyväksymisestä sekä siitä miten erilaisissa maailmoissa ihmiset elävät. Tarina sijoittuu 1980-luvun loppupuolelle, joka näkyy lähinnä kirjan soittolistassa ja somettomuudessa, mutta noin muuten tarina olisi siirrettävissä oikeastaan mihin tahansa aikaan ja paikkaan.
Kirjassa parasta oli Eleanorin ja Parkin normaalius. Tai no epänormaalius, miten sen nyt ottaa. Se että ihminen voi yhtä aikaa kuulua paikkaan ja olla täysin väärässä paikassa. Koulubussin kiusallisesta fiiliksesta kasvava rakkaustarina tuntuu paljon aidommalta kuin viihdeteollisuuden tarjoilemat tarinat. Molemmissa Rowellin kirjoissa olen pitänyt erityisesti siitä, että ihmiset ovat sekä ulkonäöltään että kiinnostuksenkohteiltaan kaukana kiiltokuvista eivätkä tarinat myöskään sorru lässyttämään tai tekemään teineistä pieniä aikuisia. Itseasiassa kirja kertoo tarinan, jonka lukeminen tekisi hyvää kaikille, joiden pitää palauttaa uskonsa rakkauteen.
Mutta yhtä kaikki nyt olen taas sanan ongelman edessä kuin eilenkin. Hyvän tarinan loppumisen tuska olisi taas käsillä. Onneksi lukulistalla on hyviä tarinoita. Tällä kertaa en edes yritä turvautua laastaritarinoihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä ihmeessä viestiä!