Yökylässä

Kun ollaan aikuisia on kalenteri turhan usein täynnä lapsia, töitä, opiskeluja, nyrjähtäneitä nilkkoja, deadlineja ja remontteja. Aivan turhan harvoin kalenteriin saa raivattua tilaa ystäville. Varsinkin jos ystävät on siroteltu neljän kunnan alueelle asumaan. Onneksi aina toisinaan ystävillä on hyviä ideoita. Ne laittavat sähköpostia ja toteavat haluavansa kokata ruokaa koko porukalle. Ja että yöksikin saa jäädä.

Lopputuloksena oli 22 tunnin miniloma irti arjesta. 15 kuppia teetä, pari lasia viiniä, lasagnea, joka vie kielen mennessään ja aamupala johon kuului viittä erilaista juustoa.

Vajaassa vuorokaudessa ehdimme käydä läpi maailmanpolitiikan, energiaratkaisut, kirjasuositukset ja parhaat katsomisen arvoiset sarjat. Juoda pannukaupalla teetä ja vanua sohvalla villasukat jalassa. Mielen lisäksi lomasta kiitti kroppa koska nukuin ystäväni vierasfutonilla. Ei oma sänkykään huono ole, mutta näemmä silti turhan pehmeä.

Vierailu ystävän luokse oli taas hyvä muistutus siitä että turhan usein matka pisteestä toiseen on paljon pidempi kun kuljetaan keskuksesta reunalle. Ilmiö, jonka muistan hyvin ajalta jolloin asuimme vielä Kirkkonummella. Meidän oli olevinaan aina helpompi reissata kavereille kuin kavereiden meille. Toisinaan tekee kuitenkin hyvää pakata itsensä Kampissa bussiin ja körötellä ulos kaupungista. Tämä pitäisi myös muistaa useammin.

Hyvää ystäväputkea sai onneksi vielä jatkaa illallakin kun lapsen kummit kävivät kylässä. Iltapalaksi sai tuoretta leipää ja lasta ei tarvinnut nukuttaa kun toinen urpoili itsensä tilttiin vieraiden kanssa. Kuulemma ei vain voi hillitä itseään kun kummisetä on kylässä, koska on ollut niin kova ikävä. Että taas kerran lapsi on asian ytimessä. Ihmiset tarvitsevat ympärilleen omia ihmisiä. Niitä, joiden ympäröimänä on hyvä olla.