Kolmen viikon joululoma alkaa olla minun ja pojan kohdalla taputeltu kokoon. Mieshän ei saanut nyt lomailtua kuin muutamia päiviä pyhien yhteydessä työkiireiden vuoksi, mutta nyt näyttää pahasti siltä, että minun ja pojan palatessa arkeen jää mies mittailemaan kuumetta kotisohvalle ainakin huomiseksi päiväksi.
Kuume ei ole koskaan iloinen asia, mutta onneksi tällä kertaa kuume nousi vasta illalla joten ehdimme viimeisen lomapäivän kunniaksi kokok perheen voimin leffaan katsomaan matkamme aikana ensi-iltaan tulleen Kunnon dinosauruksen.
Kunnon dinosaurus on ristiriitainen elokuva. Ensimmäisen kerran elokuvaa lupailtiin teattereihin jo pari vuotta sitten, mutta sen jälkeen leffassa vaihdettiin kaikki osaset käsikirjoittaa myöten, jotta tarinasta saatiin haluttu. Lopputulos oli näyttävä. Animoitu "mitä jos dinosaurukset tappanut asteroidi ohittaisikin maan" -maapallo oli komeaa katsottavaa ihan kaksiulotteisenakin leffana. Elokuva oli myös yllättävän pitkä siihen nähden, että elokuvan jälkeen tuli fiilis, että eihän tuossa tapahtunut oikein mitään vaikka todellisuudessa leffa kertoi hyvinkin suuren kasvutarinan. Suurimman osan ajasta eksynyt dinosaurus Arlo kulkee eteenpäin seuranaan orpo alkuihmislapsi Puppe. Mainoksissa nähdyt muut dinosaurukset lähinnä käyvät pyörähtämässä tarinassa ja elokuvan suuri anti on Arlon pitkä matka kotiin jonka aikana dinonuorukainen kasvaa myös henkisesti sinuiksi itsensä kanssa.
Lapseen elokuva upposi kuin kuuma veitsi voihin ja leffan jälkeisellä pitsalla piti jo kerrata parhaat kohtaukset. Tarina oli sanoitettu niin että viisivuotiaalle ei juuri jäänyt aukkopaikkoja kerrontaan monitulkintaisuuden vuoksi. Elokuva oli sellainen, että lapsi myös selvästi eläytyi leffaan valtavasti ja ensimmäistä kertaa jouduimme miehen kanssa useampaan kertaan muistuttamaan elokuvateatteripuheesta kun kaveri kailotti intopiukkana tulkintojaan ja räkätti parhaille vitseille kippurassa.
Vaikka aikuisen silmään elokuva oli turhaan pitkitetty välityö, on elokuva kuitenkin viihdyttävä. Erityisesti leffan visuaalinen puoli on komeaa katsottavaa. Pixarn leffoissa taitaa olla vähän sama juttu kuin pitsassakin. Jopa silloin kun lopputulos on vähän mauton on se silti hyvää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä ihmeessä viestiä!