En tiedä tarttuiko lapseen viikonlopun yökyläläisten flunssa vai uudenvuodenjuhlijoiden vatsatauti, mutta joku pöpö meille tuntuu tuleen. Yöunia nukuttiin 11,5 tuntia ja päivän lapsi on ollut todella vaisu eikö ruokakaan maistu. Kysyttäessä sanoo, että koskee kurkkuun tai vatsaan, mutta kuumetta ei nouse eikä vatsatautikaan mitenkään itsestään indikoi. Ollaan nyt sitten lähinnä keskitytty makaamaan sohvalla ja katsomaan piirrettyjä ja ihmetelty maailman menoa niin yksin kuin yhdessä. Niin ja minä olen juonut teetä, paljon teetä.
Mitä minä sitten olen ajatellut. Lapsen kanssa pohdimme miten mahtaa käydä meidän huomisen Tukholmaan lähdön kanssa. Sovittiin että jos kukaan ei ole kuumeessa tai oksenna lähdetään matkaan, mutta melkoisen iso jos tuossa matkan yllä edelleen leijuu. Lähtöön onneksi on vielä vuorokausi ja ainakaan tämän päivän näytöillä tauti ei ole pahenemaan päin.
Omat pohdintani ovat löytyneet lähinnä somen selailun seurauksena. Olen ihmetellyt OAJ:n ajamaa kännykkäkieltoa. Ymmärrän kännyköihin liittyvät haasteet ja itseasiassa viime syksynä ensimmäistä kertaa jouduin tilanteeseen itsekin jossa minua on kuvattu kännykällä samalla kun olen pitänyt vierailijaluentoa Metropoliassa. Pakko sanoa, että en kyllä ihan liiaksi nauti ajatuksesta, että päätyisin jonkun parikymppisen kaverin somemateriaaliksi, varsinkin kun olen paikalla työnantajaorganisaationi edustajana, mutta ennemmin tulen kuvatuksi salaa pitämässä urasuunnitteluluentoa kuin että joku olisi salakuvannut minua aikanaan imettämässä lasta. Älylaitteet ja some typerien ihmisten käsissä ovat vaarallisia, mutta onko silloin ongelma laitteissa vai niiden käyttäjissä? En vain jotenkin usko täyskieltoihin vaan enemmänkin siihen, että muutos haettaisiin ihmisistä itsestään. Maailma muuttuu ja sitä myötä pitää myös sopia uusia pelisääntöjä. Nuorten ja lasten älylaitteisiin liittyviin ongelmiin usein ongelma ei löydy laitteesta tai nuoresta vaan vanhemmista jotka eivät ole käyneet lapsensa kanssa läpi sitä miten laitteita on sopiva käyttää.
Ontuvalla aasinsillalla tästä saadaankin hyvin siirryttyä päivän kuumempaan perunaan eli vapaaehtoisiin turvallisuuspartioihin, jotka partioivat puolustaakseen valkoisten naisten ja lasten turvallisuutta. En oikein ymmärrä nykyistä asenneilmapiiriä, jossa poikkeuksesta tehdään koko ryhmää koskeva yleistys. Ihan yhtälailla kun iso osa ihmisistä osaa käyttää somea asiallisesti niin vastaavasti iso osa ihmisistä osaa elää ihan rauhallista rinnakkaiseloa toisten ihmisten kanssa. Kuitenkin nykyisessä keskusteluilmapiirissä halutaan enemmän keskittyä vain ongelmiin ja keksiä erittäin huonoja ratkaisuja ongelmien poistamiseksi. Väkivallan uhan lisääminen kadulla ei poista väkivaltaa. Se vain lisää sen kierrettä ja silloin suurimmaksi kärsijäksi joutuvat rauhalliseen rinnakkaiseloon kykenevät sivulliset. Enkä tosiaankaan tarkoita sitä, että tällä kirjoituksella haluaisin tulla raiskatuksi, tai hyväksyisin naisten ahdistelun. En hyväksy. En usko, että kukaan hyväksyy. En vain halua profiloida jokaista erilaiselta näyttäjää potentiaaliseksi raiskaajaksi tai uskonsoturiksi kuten en myöskään halua, että minut profiloitaisiin ulkonäköni perusteella kuuluvaksi polttopulloja viskoviin suomalaisuuden puolustajiin.
Pidän pelottavana ilmiönä sitä, että keskusteluissa pyritään kaivamaan kuilua eri ryhmien välille. Koen vastenmielisenä, että sen asemasta että asiat riitelevät nykyään riitelevät ihmiset ja on täysin hyväksyttävää keskustelua uhkailla väkivallalla ja lähettää ihmiselle aivan käsittömättömiä videoita ja uhkauksia vain siksi, että he uskovat ensisijaisesti ihmisyyteen. Asioista voidaan olla montaa mieltä, mutta keskustelussa olisi syytä pysyä asioissa. Niin kauan kun omaa asiaansa ei voi perustella muuten kuin menemällä henkilökohtaisuuksiin keskustelukumppanin kanssa niin olisi ehkä syytä miettiä miksi on sitä mieltä kuin on. Kun yleensä niihin perusteltuihin mielipiteisiin, faktoista puhumattakaan pitäisi löytyä jotain taustamateriaalia johon sanansa perustaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä ihmeessä viestiä!