sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Lauantaina lautapelataan

Meille taisi päästä syntymään ihan huomaamatta perheen uusi perinne, lautapelilauantait. Lauantaina iltaruoaksi valitaan jotain helposti sorminsyötävää ja pöytään katetaan patojen ja pannujen asemasta pelilauta.

Quesadillat todettu koko perheen toimesta hyväksi peliherkuksi koska maut saa jokainen tuunattua kohdilleen (lue: lapsi syö lättyjä joiden välissä on juustoa ja vanhemmat lastaa päälle salsaa, avokadotahnaa ja ranskankermaa).

Muuten olen kovin innokas toistelemaan stereotypioita ainoista lapsista, mutta meillä on totta se, että ainoalla lapselle pelitilanteet ottavat välillä vähän koville. Varsinkin kun me vanhemmat pienemmän pelaajan kanssa sorruimme antamaan turhan usein lapselle tasoitusta. Lapsen kasvamisen huomaa onneksi siinä, että häviäminen ei enää aina ota lapselle ihan niin koville. Pelaaminen on myös loistava tapa turvallisesti kokeilla epäonnistumista ja opetella sitä, että taivas harvemmin tippuu niskaan vaikka välillä mokaakin. Vaikeampia pelejä pelaamme usein pojan kanssa joukkueena, jolloin toinen vanhemmista on henkisenä tukena lapselle. Ja nyt myös huomaa, että on pelejä joissa lapsi pesee meidät vanhemmat mennen tullen. Kuvassa näkyvän Hevisaururus - Velhojen vuorella -pelin jälkeen pöytään kannetun Oppi ja Ilo -sarjan Hoksotin -pelissä lapsi nöyryytti kaikilla kuudella pelilaudalla meitä vanhempia mennen tullen bongaamalla yksityiskohtia paljon meitä vanhempia tarkemmin.

Meillä kotona on kohtalaisen hyvä lastenlautapelivalikoima. On klassisia Muuttuvaa labyrinttiä, Kimbleä ja Afrikantähteä (josta tosin on hävinnyt setelit vuosien saatossa, pitäisi tehdä uudet). Erilaisia oppimispelejä on kertyny Oppi ja ilolta useampiakin sekä lahjana että lapsimessutarjouksina ja vaikka ne ehkä kuulostavat tylsiltä niin ne ovat yleensä pelejä joita lapsi itse ehdottaa. Lautapelien lisäksi laatikosta löytyy korttipelejä. Unoa pelasimme viime kesänä niin paljon että se alkaa jo vähän tökkiä, mutta toisaalta se on myös helppo peli kuljettaa matkassa mukana. Jos kuitenkin pelailu jatkuu näin tiiviinä on pakko suunnata kulku lautapeli-kauppaan. Nyt vielä saadaan kierrätettyä pelejä niin ettei kahtena peräkkäisenä lauantaina pelata samoja pelejä, mutta sitten se kierros melkein pitää aloittaa uusiksi. Eilenkin kun pelasimme lopulta viittä eri peliä ja rakennettiin päälle pari palapeliäkin.

Mitä teillä pelaraan? Ja mitkä pelit toimivat parhaiten teistä sekä lapsella että aikuisella?

2 kommenttia:

  1. Meillä on vasta Afrikan Tähti (ja se jää Espanjaan joten Suomeen sitten ehkä Inkan Aarre?) ja koska lautapelit on ihan paras tapa viettää aikaa yhdessä mua hävettää, miten vähän niitä on tullut edes hankittua (ehkä Kimble tai Muuttuva Labyrintti seuraavaksi...) saati sitten pelattua. Jotenkin tuon keskimmäisen sähläys ja puhumattomuus nostaa kynnystä pelata koko perheen kesken (kuopus nyt vaan imeskelee nappuloita anyways), ja tilaisuuksia pelata pelkän esikoisen kanssa on kovin harvoin.

    VastaaPoista
  2. Meillä 5 vuotiaan pojan kanssa pelataan Afrikantähteä ja muutamia paikallisia (asutaan Sveitsissä) lautapelejä joissa voi välillä edetä "tikapuita" tai muuta oikoreittiä eteenpäin tai tippua samaa reittiä taaksepäin lienevät kaikkialla vähän samanlaisia, näitä on saatu pari pankista ja muualta kylkiäisinä. Unoa poika oppi pelaamaan esikoulussa ja kotiin piti hankkia kortit myös. Ostin, tai siis Joulupukki toi, ensin Junior-version, mutta kävikin ilmi, että eskarissa pelaavatkin ihan oikeaa Unoa. Itse en ole tätä lapsena pelannut ollenkaan, joten poika opetti sen minulle. En ole vielä kyllästynyt, ehkä juuri siksi koska peli on minullekin uusi. Pojan toivelistalla on Cucaracha-peli.

    www.annentarinat.wordpress.com

    VastaaPoista

Jätä ihmeessä viestiä!