Henkilökohtainen valmentaja

Olen Elixialle varmaan hyödyllisin mahdollinen jäsen. Maksan kiltisti jäsenmaksua, mutta en juuri koskaan muista käydä siellä. Ensin olin kipeänä ja sitten vaan laiska. Nyt taas kiinnostaa kaikki muut jutut kuin zumbat ja salitreenit. Kunhan sopimus päättyy niin jäsenyys tasan loppuu ja jos yllätätte minut haaveilemasta paluusta salitreeneihin jonnekin ketjuun muistutatte minua siitä, että työnantaja tarjoaa minulle uuden siistin salin ihan oman toimiston kellarikerroksessa.

Poika on nyt kuitenkin päättänyt, että sohvaperunapäivät ovat takana päin ja mutsi ruoskitaan kesäkuntoon tahtoi se sitä tai ei. Tänään päiväruoan päätteeksi poika kiikutti jo pyöräilykypäriä vanhemmilleen eikä ottanut kuuleviin korviinkaan sitä, että ulkona sataa. Miehen viritellessä pyöräänsä matkamittaria poika tarjosi minulle lämmittelytreenin raputaatioleikin muodossa. Lapsi luonnollisesti oli pumppua operoiva oktonautti ja minun kohtalokseni jäi olla pompulla simpukasta irtoava erakkorapu. Alkulämmittelyn jälkeen vuorossa oli pyörätreeni eli neljän kilometrin sprintti tihkusateessa. Loppujäähdyttelynä toimi närkästyneen rimpuilevan treenarin kanto kainalossa kaksi kerrosta ylöspäin, treenari kun olisi halunnut ottaa pyöräkellarista itselleen rattikelkan matkaansa.

Lopuksi poika tarjoaa vielä kunnon treenarien tavoin jokaiselle lukijalle vinkin nopeaan ja yksinkertaiseen treeniin. Kyykkyhyppyihin lätäkössä.

Kuva on viime syksyltä. Yksi iltapäivä räpsittiin pojan kanssa kotimatkalla kuvia ja luulin muistikortin jotenkin menneen tilttiin ja kuvien kadonneen. Nyt löysin ne kameran sisäisestä muistista. Jotenkin kortti oli varmaan ollut huonosti paikallaan tai jotain. Kivaa kuitenkin, että kuvat löytyivät lopulta.