Miniloman aatto

Tänään vietettiin minun ja pojan kevätloman aattoa. Sen kunniaksi äiti heräsi 5.30 Kuopiossa ehtiäkseen lennolle ja poika samoihin aikoihin Helsingissä nähtyään jotain villiä Oktonauttiaiheista unta, jossa Peso Pingviini yritettiin kaapata (jep, meillä asuu unissaanpuhuja). Siinä kohtaa kun normaalisti olisin vasta polkemassa kohti Pasilaa istuin jo Helsinki-Vantaalla aamupalalla.

Listalla oli tänään ylihinnoitellun karamellijääkahvin ja croisantin lisäksi kunnon nörttidystopiaa. Oli hauska vaihtaa välillä vinkkeli teinitytöistä teinipoikaan ja siirtyä kokonaan toisen näköiseen rapistuvaan yhteiskuntaan. Takakannessa luvattiin fuusioida High fidelity ja Paluu tulevaisuuteen ja siinä kirja ei kyllä onnistunut, mutta kömpelökin kerronta oli kuitenkin koukuttavaa ja päähenkilö oli kuitenkin kaikessa nörttiydessään ihan söötti (tai no jos satut tykkäämään nörteistä, minä satun). Parasta kirjassa oli sen pyöriminen kasaripopulaarikulttuurin ympärillä ja tuollaisena työmatkakirjana se oli kutakuinkin täydellinen.

Loman kunniaksi ruokakauppareissun yhteydessä jälkeläinen pääsi valitsemaan itselleen ilmapalloa. Varmaan vartti siinä väännettiin mikä otetaan. Tuollainen lattialla kävelevä riistohintainen sammakko tai dino olisi kuulemma ollut hieno, mutta onneksi poika vielä nieli sen selityksen, ettei moista voida ostaa kun kissa pelkää. Lopulta valinta kohdistui keltaiseen helikopteriin.

Sitä kissa todistetusti ei pelännyt. Tuolla otuksella on kyllä silti joku ongelma ilmapallojen kanssa. Useampana opiskeluvappuna se on yön pikkutunteina käynyt nakertanassa haalareihin sidotut mainosilmapallot vapaaksi. Nytkin piti nostaa pallon nyöri lopulta kissalta turvaan. Saa nähdä herätäänkö keskellä yötä taistelemaan kissan kanssa pallon herruudesta.