Tänään ohjelmassa oli karitsoja. Miehen paiskoessa ylitöitä oltiin me pojan kanssa sovittu kaveriperheiden kanssa treffit Haltialaan. Koska pyöräilykausi oli visusti aloitettu päätiin suuruudenhulluna lähteä liikenteeseen pyörällä vaikka se tarkoittikin sitä, että poljen tuolla kolmivaihteisella rouskulla jätkä tarakallani reippaat kahdeksan kilsaa suuntaansa. Hieman vielä suuruudenhullummalta tilanne alkoi vaikuttaa kun meno tökkäsi Paloheinässä siihen, että kaikki polut siitä eteenpäin olivat edelleen latuja tai ainakin jotain joka aikaisemmin on tunnettu latuna. Lennossa päivitetyn reitin ansiosta löydettiin kuitenkin perille. Enpä ole ollut noin kiitollinen kännykän navista sitten lasketun ajan jolloin neuvolan kesäsijainen päätti lähettää minut raskausmyrkytyksestä epäilynä Kättärille ja kätevänä emäntänö otin ekan sinne suunnilleen menevän bussin ja vaapuin sitten mahani kanssa pitkin helteistä Kumpulaa.
Karitsat kuitenkin olivat kaiken säätämisen arvoinen nähtävyys. Samalla myös tuli riehuttua pihalla sponttaanin jalkapallopelin ja liukumäkileikkien muodossa ja syötyä lounasta. Neljän euron lastenlounas oli taas mainio ja äidillekin pasta teki ihmeitä kotimatkan jaksamisen suhteen. Lapsi nukahti kotimatkalla tarakalle ja sitten kurvailinkin Pakilan kautta pidempää reittiä jotta lapsi sai nukkua unensa epäergonomisesti kenättäen.
Tällä reissulla tuli myös kauden ensimmäinen satanen täyteen. Nyt on poljettuja kilometrejä takana kaikki 104.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä ihmeessä viestiä!