Yhdestoista hetki

Blogini tuoreimmaksi lukijaksi itsensä tunnustanut K. Ärjyperä muisti minua haasteella. Jee!

Ohjeet:

Tämän pienen palkinnon tarkoitus on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä, joilla on alle 200 lukijaa.

1) Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään
2) Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen
3) Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille
4) Heidän pitää valita 11 bloggaajaa joilla on alle 200 lukijaa
5) Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut
6) Ei takaisin haastamista

Eli aloitetaan jaarittelemaan minusta:

1) Olen todella huono kaikkien kiertokirjeiden ja haasteiden kanssa. Saan sentään niihin vastattua, mutta en jaksa laittaa niitä liikkeelle eteenpäin, tosin yleensä minulle ehdittyään niihin on ehtinyt jo suurin osa tuolla minun sivupalkissani jo vastaamaan.

2) Nautin asioiden aikatauluttamisesta ja siitä, että langat ovat minun käsissäni. Siksi jokainen suurjuhlapyhä on minulle pieni henkinen romahdus kun joudun rämpimään miehen megauusperheen aikatauluissa. Uskon, että kaikki olisivat onnellisempia jos ne itsenäisyyspäivään mennessä toimittaisivat minulle speksit pakollisista menoistani ja minä jakaisin joulunalusviikolla värikoodatun talukkolaskentakaavion, jossa jokainen palikka liikkuu kuin rasvattu silakka ja lapsi saa päiväunetkin.

3) Tästä syystä olen myös jo suunnitellut kesälomani ja myös miehen kesäloman niiltä osin mitä emme yhdessä lomaile. Ennen juhannusta olen lapsen kanssa kaupungissa, juhannuksen jälkeen jäämme lapsen kanssa mökille ja mies saa olla yksin kaupungissa, miehen loman alettua lähdemme ensin pyöräretkelle ja sitten loput yhteisestä lomasta eli reilu viikko maataan mökillä sään salliessa joko riippumatossa tai sään sen estäessä keinutuolissa hyvä dekkari kourassa. Sitten minä palaan töihin ja mies saa lähteä viettämään laatuaikaa lapsen kanssa vanhemmilleen, sitten ollaankin molemmat töissä ja mummi paimentaa lasta jonka jälkeen mies jää kotiin viikoksi (työpäivien jälkeen pyöräretkiä) ja sitten minä vielä viikoksi (aletaan orientoitua päiväkotiin palaamiseen). Eli yhteisen ajan kustannuksella päästään siihen, että lapsi saa olla kaksi kuukautta pois päiväkodista.

4) Odotan kuin kuuta nousevaa, että etupihan jääkenttä sulaa ja päästään pojan kanssa pyöräilemään työ/päiväkotimatkat. No tosin on se sulanut tai ei niin keskiviikkona se alkaa. En tasan enää huhtikuun puolivälissä tankkaa kautta matkakorttiin.

5) Olen erinomaisen lahjakas aloittamaan käsitöitä, mutta harvemmin saan mitään pipoa tai kaulaliinaa monimutkaisempaa valmiiksi.

6) Olen ihan kamalan turhamainen ja käytän luvattoman palkon aikaa siihen, että vatvon itselleni juuri täydellisen asukokonaisuuden itselleni.

7) Olen opetellut pois shoppailukulttuurista. Siinä missä ennen ostelin kuukausittain kamalat määrät vaatteita ja sitten viherpesin omatuntoani kirppareilla olen muuttunut harkitsevammaksi ja ostan tarpeeseen. Tosin tiedostan myös sen, että minun tarpeeni muuttuu tarpeeksi siinä kohtaa kun se ei toisella edes olisi vielä mieleteon asteella.

8) Kun aikanani raskausviikolla 14 sain kuulla, että lapsi on poika olin aluksi tosi pettynyt. Olin aina kuvitellut itseni pienen tytön äidiksi. Nyt tietenkin lapsi on juuri täydellinen tuollaisenaan ja pääsin pettymykseni yli suunnilleen heti kun sen sain tunnustettua miehelle. Niin ja siis saimme ensin tietää, että lapsi on terve ja vasta myöhemmin lääkäriltä sukupuolen eli ihan ensimmäiseksi rv 14 olin ihan pöhkön onnellinen kun lapsi oli kromosomeiltaan terve.

9) Tunnen säännöllisesti syyllisyyttä siitä etten halua toista lasta ja lapselle sisarusta. Välillä tuntuu, että vapaaehtoinen lapsettomuus on paljon helpommin selitettävissä kuin tämä yksilapsisuus. Jotenkin käsitys on sellainen, että kun kerran lapsiperhearkeen on lähdetty niin miksi ei sitten kunnolla. Pidätän kuitenkin itselläni oikeuden muuttaa mieltä ja tiedostan, että tämän huopaamisen myötä välttämättä oma tahto ja se miten fysiikka toimii eivät kulje käsi kädessä.

10) Rintojen pienennysleikkaukseen hakeutuminen oli yksi elämäni parhaita tekoja naimisiinmenon ja tuon pojan saamisen ohella. Se paransi elämäni laatua niin käsittämättömän paljon. En vielä reilun vuodenkaan jälkeen tajua, että oikeasti enää minuun ei satu joka ikinen päivä.

11) Luen ennemmin hömppää tai jopa parhaimmillaankin lukuromaaneja. Taisin yliannostaa tiedostavalla kirjallisuudella teini-iässä kun yritin olla isompi ihminen kuin mitä olinkaan.

Ja sitten kysymyksiin:

1) Ärsyttävin sanonta?

Omnomnom, etenkin somessa käytettynä. En tosin pidä mussuttajista IRL, joten tuo kirjoitusasukin ärsyttää.

2) Mistä vuodenajasta tykkäät eniten?

Syksystä, tai siitä kun kesä taittuu syksyksi. Saa laittaa sukkikset jalkaan ja pipon päähän, mutta tarkenee ohuessa takissa. Olen noin ylipäätään vuodenaikaihminen, mutta alkusyksy on lempparein.

3) Karmaisevin kokemuksesi kosmetiikasta?

Mineraalimeikkipohja, joka ei oikein toiminut ihoni rasvaisuusasteen kanssa ja se muuttui mystisesti päivän mittaan väärän väriseksi ja rasvaisen kiiltäväksi.

4) Lempiruokasi ja sen resepti?

Raflan lohisalaatti, jossa on avokadoa ja wasabikastike. Reseptin löytää Safkasta eli kyllä minun nyt kelpaa. Tai kelpaisi kun oppisin paistamaan lohden kunnolla.

5) Mikä asia nauratti viimeksi?

Poika, joka kihersi niin tyytyväisenä itseensä ettei voinut olla liittymättä nauruun.

6) Mikä on mielestäsi paras (lasten)kirja?

Harry Potter ja viisasten kivi (se menee vielä lastenkirjasta, mutta aika äkkiä sarja siirtyy musta nuorten puolelle).

7) Milloin keksit parhaat ideasi?

Sohvalla maatessani kun olen saanut riittävästi lepoa ja ravintoa ja tarvehierarkian mukaisesti muutkaan tarpeet eivät estä ajattelutyötä.

8) Löhöily- vai aktiviteettiloma?

Jos saa vaan jomman kumman niin aktiviteetti. Pelkästään löhöämällä ei saa ajatuksia irti töistä.

9) Mitä urheilulajia suosittelisit paatuneelle sohvaperunalle (okei, okei, ihmettelen, miksei urheilukärpänen pure mua ikinä, saa yrittää motivoida!)?

Pyöräilyä tai kävelyä, mieluiten vielä hyötyliikunnaksi yhdistettynä. Silloin se liikunta tulee kuin huomaamatta.

10) Oletko koukussa johonkin telkkariohjelmaan? Mihin?

Voi kysytkin, kuule vaikka miten moneen. Helpommin menee kun kerron mihin en ole koukussa: Greyn anatomia on mennyt ihan luokattoman huoksi.

11) Järjestys vai kaaos?

Kaaos. Sielu ehkä lepäisi jos sitä ympäröisi järjestys, mutta jotenkin sielu ei saa pistettyä kroppaan riittävästi vauhtia.

No niin ja nyt taas tapojeni mukaisesti voin todeta, että onhan tämä haaste jo kiertänyt, mutta jos etsii lisäluettavaa niin kannattaa kurkata tuonne sivupalkkiin. Siellä on mainioita pienempiäkin blogeja joihin kannattaa tutustua.