Metrin hukkapala

Meillä oli tänään päivä, jota oli odotettu helmikuun Hevisauruksen Stockan nimnarikeikasta lähtien. Luvassa oli nimittäin Peacock-teatterin Hevisaurusmusikaali

Ja oli niitä sauruksia odotettu. Poika hätinä pysyi penkillään ennen näytöksen alkua ja jokainen Hevisaurusten soittama kappale oli pojasta mahtava. Ja onneksi näin oli, koska muuten näytös oli kyllä aikamoinen pettymys. Näytöstä markkinointiin kokoperheen näytöksenä ja lippujen hinnoittelussa lastenliput lähtivät kahdesta ikävuodesta. Näytös oli kuitenkin isolta osalta aivan liian pelottava. Jo lähtötilanteessa jossa teatteri pimennettiin pilkkopimeäksi kuului ensimmäiset itkut ja poikakin sylissä kuiskasi, että lähdeyäänkö kotiin. Onneksi bändin tultua lavalle pelko unohtui hetkeksi, mutta ohjelmanumeroiden välillä täyspimennetty teatterisali, pauhaava musiikki ja tarinan pahiksen, velhon, hahmo oli tehty pykälän verran liian dramaattiseksi ja poika olikin useampaan otteeseen lähdössä salista pois, mutta innostui aina jäämään kun bändi saatiin lavalle. Tuntuu, että tässä mentiin nyt vähän samalla tavalla mönkään mitä aikanaan Cars 2:n kanssa ja tekijät eivät aivan hahmottaneet sitä miten nuoria fanit todellisuudessa ovat, eivätkä myöskään hahmottaneet miten uhkaavvat ja pelottavat elementit kertaantuivat teatterissa. Jo pelkästään vähän enemmän valoa pimeyskohtauksiin olisi tehnyt näytöksestä katsojaystävällisemmän. Onneksi pojalle kuitenkin jäi näytöksestä lopulta hyvät fiilikset.

Musikaalin jälkeen oltiin sovittu treffit kummisedän luokse, mutta ensimmäistä kertaa Lintsille päässyt pieni ihminen ei niin vain suostunutkaan poistumaan alueelta. Tällaisia visiittejä varten uusi ilmaisten laitteiden systeemi on toimiva, mutta kyllähän tuo rannekeuudistus aika kaltoin näitä alle 120 senttisiä kohtelee (tai ainakin vanhempien kukkaroita). Nyt käytiin kieppumassa kuvan kuuputtimen lisäksi myös Pilotissa. Molemmat ovat yli 100 cm laitteita ja pojalla mittaa löytyy 99 cm, mutta onneksi nyt päästiin jo noihin laitteisiin. Ensi kerralla laitetaan paksupohjaisimat kengät, isoin pipo ja opetetaan poika varvistamaan. Tai odotetaan juhannuksen yli niin eiköhän tuo tyyppi sen metrin saa rikki. Itselle myös muistutukseksi, että kannattaa suosiolla laittaa jatkossakin nuo leggingsit jalkaan jos ei halua esitellä koko alushousukirjoaan huvipuistokansalle.

Sadekuuro lopulta ajoi meidät jatkamaan matkaa kummisedälle, mutta jotenkin tuntuu, että poika muistaa ällätä tänne jatkossakin. Onhan tuossa Linnanmäessä oma tunnelmansa, varsinkin kun nyt nostalgiaviikonlopun kunniaksi taustalla pauhasi 50- ja 60-lukujen hitit.