torstai 27. kesäkuuta 2013

Letkeesti rullaten

Lumien sulattua heräsimme tajuamaan, että pojan potkupyörä oli auttamatta jäämässä pieneksi. Pienin Pukyn potkupyörämalli oli nyt jo säädetty ääriasentoon ja silti meno oli vähän takkuista. Elättelimme toiveita siitä, että poika olisi innostunut polkemisesta, mutta vaikka poika hoksasi nopeasti miten poljetaan ei se vaan saanut poikaa innostumaan. Lopulta tultiin siihen tulokseen, että jos kerran poika ei polkemaan ole halukas niin parempi vain ostaa kokonaan uusi potkupyörä.


Konservatiivinen potkuttelija valitsi uudenkin fillarin väriksi vihreän ja tilaus tehtiin Mimilii-nimisestä verkkokaupasta. Tein tilauksen viime maanantaina ja keskiviikkona pyörä oli noudettavissa lähi-Siwasta. Tällä kokemuksella uskallan kyllä suositella kyseistä puotia. Pojalle tuo XL-kokoinen potkupyörä on alasäädöillä juuri sopiva ja poika otti pyörän heti alkumetreiltä haltuun. Nyt viikon ajan joka päivä on käyty tekemässä useamman kilometrin pyörälenkkejä ja tuntuu ettei poika saa uudesta pyörästä tarpeekseen.

Uusi iso potkupyörä on kuitenkin nyt todella tehnyt tarpeelliseksi sen, että tuo rakas uhmaperkeleemme on pakko saada oppimaan liikennesäännöt. Jo pienellä potkupyörällä poika sai tasaisellakin maalla vauhdin yli 10 km/h mäistä puhumattakaan ja tällä isommalla se vauhti vasta hurjaksi tuleekin, joten kaupunkiolosuhteissa risteyskohtaamista on alettu harjoitella ihan urakalla. Liikennevalot poika on jo oppinut, mutta valitettavasti kääntyvät autot tekevät tilanteesta aika vaarallisen, koska suojatietä risteävät autot pääsääntöisesti, varsinkin vasemmalle kääntyessään, tulevat kärkkymään turhan lähelle eivätkä yhtään ota huomioon sitä, että pieni potkuttelija voi hyvin lyödä liinat kiinni keskellä suojatietä jos se sattuu näkemään siinä hyvännäköisen leppäkertun. Toki me vanhempina hoetaan kun papukaijat "odota aikuista, vihreillä yli vain kun saa luvan, seepraraidoilla ei saa pysähtyä vaan ripeästi yli kun liikkelle mennään, hyvin menee, hyvin menee" -mantraa, mutta toivoisimme myös autoilijoilta vähän ennakkointikykyä. Oman haasteensa tuovat myös jaetut kevyenliikenteenväylät ja pojan sijainti siellä. Pyörätielle potkupyöräilijää ei auta päästää ettei joku Inserakuski pamauta sen päälle, mutta jalkakäytävän puolella sitä taas saa pelätä, että poika pamauttaa jollekin kulmakunnan mummoista uudet muovilonkat.

Jos liikennesäännöt kuitenkin unohdetaan niin potkupyöräily on tuonut pojalle nyt taas uusia ulottuvuuksia. Sunnuntaina pieni potkuttelija kävi lenkillä serkun kanssa niin, että serkullakin oli fillari alla. Potkupyöräillessä myös mielikuvituskin lentää ja poika on milloin Salama McQueen ja milloin Puu fu Tom. Koska noita liikennesääntöjä ei kuitenkaan kokonaan voi unohtaa niin olisiko jollain lukijoists jotain hyvää vinkkiä kirjasta josta liikennesääntöjä voisi opetella. Niin ja lapsihan ei siis vielä ole kolmeakaan ja on aikamoinen patteriperse eli aika lapsellisella nökökulmalla pitäisi aihetta lähestyä.

2 kommenttia:

  1. Miina ja Manu kirjoista löytyy liikennesääntöjä käsittelevä kirja. Kävin just, potkupyöräilevän kanssa, kirjastossa läpi ne kirjat ja mietin liikennesääntö-kirjaa, mutta en yhtään tiennyt innostuuko poika Miinasta ja Manusta niin otettiin vaan Luontoretki ja Kiukuttelu-kirja. Hyvin ovat uponneet, seuraavaksi liikennesääntöjä.

    VastaaPoista
  2. Meillä on Turussa itseasiassa mun vanha Miinan ja Manun liikenneaapinen. Poika vaan inhoaa Miinaa ja Manua sydämensä kyllyydestä.

    VastaaPoista

Jätä ihmeessä viestiä!