62 km vastatuulta

Aamulla vähän kymmenen jälkeen saatiin karavaani vihdoin liikkelle. Ensimmäiset ongelmat tulivat jo parin kilometrin jälkeen kun yritimme vältellä Aurajokilaakson isoja mäkiä keskusta-alueella ja jouduimmr sekä Raunistulassa että Kupittaalla välttelemään tietyömaita.

Turun keskusta-alueen jäädessä taakse taivaalle alkoi kertyä uhkaavia pilviä ja Kaarinan puolella saimme niskaamme jopa muutamat satunnaiset sadepisarat, jotka yhdistettynä infernaaliseen vastatuuleen saivat nopeasti tekemään päätöksen siitä, että emme suorittaneet ylimääräistä lenkkiä Kuusiston linnanraunioille vaan tyydyimme Kaarinan läpi ajaessa osoittelemaan pojalle kaikkia oleellisia asioita isänsä lapsuudesta.

Ensimmäiset 20 kilometriä eli Turusta suunnilleen Paraisten rajalle pääsimme 1,5 tunnissa. Ensisilmäykseltä Parainen vaikutti oikein symppikseltä saaristokaupungilta, mutta aika nopeasti keskustan jälkeen päätimme muuttaa mielemme.

Ensin pyörätieltä löytyi jokseenkin Stargate-henkinen tilataideteos. Naureskeltiin vielä tässä vaiheessa, että mihinhän galaksiin me tuosta polkiessa joudutaan. No nauru hyytyi aika äkkiä kun paljastui että meillä ja paraislaisilla on aika eriävä näkemys siitä mikä on pyörätie.

Sorainen kinttupolku, jossa kapeimmillaan ei mahtunut menemään pyöräperäkärryn kanssa. Pohjatöitä ei oltu tehty lainkaan, joten siinä missä ajorata kulki suht kevyesti kumpuilevana puskettiin pyörätiellä useita metrejä korkeammalle. Niin ja eikä tässä vielä kaikki. Tuossa kinttupolulla olisi myös saanut ajaa mopolla.

Eihän tuossa kinttupolussa muuten mitään, mutta kun laki edellyttää, että pyörätien löytyessä sitä myös pitää käyttää. Melkein olisi voinut toivoa, että olisivat jättäneet koko pyörätien merkitsemättä. Etenimme lopulta tuossa kohtaa reilut kymmenen kilometriä alle 10 km/h keskinopeudella... Onneksi sentään maisemat kestivät katselua.

Tuulesta ja kinttupoluista huolimatta 62 poljettua kilometriä sujuivat kohtalaisen helposti ja toisin kuin viime vuonna pääsimme Nauvoon kuivina ja tyytyväisinä. Kiikutimme omaisuuden majatalon huoneeseen ja pikafressauksen jälkeen lähdimme ihmettelemään vierasvenesataman menoa. Pitsa, kylmä siideri, pomppulinna, hiekkalaatikko ja laituri, josta heitellä kiviä. Koko perhe oli tyytyväinen ja nyt taitaa höyhensaaret kutsua jo koko väkeä. Huomenna matka jatkuu jo heti aamusta ja pitkät unet taitavat tulla tarpeeseen.