Olenko ikinä muistanut kertoa, että tuo armas aviomieheni ostaa kenkänsä kanoottiosastolta? Tai, että takapuoleni on sen kokoinen, että siihen voisi heijastaa laajakulmaelokuvan ilman ettei kuvasuhteet tai katsottavuus juurikaan kärsi?
Tunnelma oli kovin tiivis ja koska oletettavissa on että lapsi kasvaa ja miehen jalat eivät kutistu piti tuleville reissuille järjestää tilaa tilaa sitten siitä viimeisestä muuttujasta. Sen kunniaksi häädin itseni jatkamaan tänäänkin hullun hommia. Viisi kilometriä helteessä hölkäten ei aiheuttanut juurikaan aihetta juhlia nopeuksia, mutta jos nyt vaikka saisi rutiinin taas päälle. Sen verran kivaa tuo juokseminen kuitenkin on. Vaikka uudet tossut heti hiersivätkin kämmenen kokoisen rakon toiseen kantapäähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä ihmeessä viestiä!