Himmaileva huhtikuu tähtäimessä

Meillä on miehen kanssa tähtäin kahden viikon päässä. Siinä hetkessä kun maailmanlopun maaliskuu vaihtuu himmailevaksi huhtikuuksi. Huhtikuuksi, jonka ohjelmaksi on sovittu arkea. Kuukausi, jolloin syödään muutakin kuin suurkeittiökokoiseksi valmistettuja makaronilaatikkoja ja sosekeittoja. Kuukausi, jolloin ollaan kotona sen asemasta, että sykittäisiin ympäri Suomea. Ja ennen kaikkea kuukausi, jolloin toivottavasti rutiinit palaavat pojan elämään. Niin eikä sekään haittaisi jos himmailevaan huhtikuuhun kuuluisi vähän kauniimmat kukat kuin mitä maailmanlopun maaliskuussa.

Kaikki oikeastaan alkoi jo hektisessä helmikuussa. Ensin lapsi sai influenssan, sitten mies lähti Saksaan. Kolmas viikko menikin Lontoossa ja sitten päästiin viikoksi päiväkotiin. Viikon arjen jälkeen iski vesirokko ja seuraavan viikon arjen jälkeen vatsatauti. Väliin soviteltiin sekä minun että miehen työmatkat ja sama ruljanssi jatkui vielä kaksi viikkoa. Rehellisesti sanottuna hirvittää mistä näihin kahteen viikkoon vielä löydetään paukkuja.

Tämä tilanne on kaukana ideaalista. Reissuista huolimatta olemme yrittäneet pitää pojalla rutiinit mahdollisimman hyvinä, mutta tässä sairastelu/reissu/työmatkaryppäässä ne rutiinit ovat ihan hukassa kun yritämme luovia kalenterimerkintöjen ja toipilaspäivien välillä. Rutiinien puutteen huomaa myös lapsessa. Ilonamme on hallitsemattomat raivarit, inttäminen ja vanhempien päätöskyvyn kyseenalaistaminen. Lapsi selvästikään ei nyt tunne, että meillä vanhemmilla on pallo hallussa ja että hän voi luottaa siihen, että arki pyörii. Tämä on selkeä merkki siitä, että nyt meidän vanhempien pitää tavalla tai toisella puhaltaa aikalisää sen verran, että näistä seuraavasta kahdesta viikosta selvitään tavalla tai toisella ja että lapsi voi keskittyä olemaan lapsi.

Yksi päätös on se, että kotona oleva vanhempi tekee rehellisesti nyt miinusta. Päiväkotipäivät saadaan noin lyhyemmiksi ja iltoihin saadaan palautettua ruoanlaittoa ja kiireetöntä yhdessäoloa. Viikonloppu pidetään ohjelmavapaana ja yritetään tehdä asioita jotka tuntuvat hyvältä. Lapsi tilaili jo uimahallikeikkaa ja aamupuuroa koko porukalle. Tosin jos tämä viime kuukausien tahti jatkuu niin viikonloppuna meillä taas sairastetaan...

 

Posted with Blogsy