Tänään olin suunnitellut kirjoittavani blogiin uudesta olohuoneen matosta, joka vihdoin saatiin laitettua lattialle, brunssista jota syödään ystävien seurassa ja ihanista sunnuntaipäivistä. Sen sijaan päädyin rullaamaan juuri lattialle saadun maton rullalle, kuorruttamaan sohva ja sängyt pyyhkeillä ja fleecepeitoilla.
Viikko vesirokosta, puolikas minun nielutulehduksestani ja meille iski vatsatauti. En taida ihan kilpailla vuoden työntekijän tittelistä näillä meriiteillä. Muutenkin pää lahoaa tähän, että viikon välein ovella on joku uusi virusinfektio kolkuttelemassa. Kurjaa sattumaahan tässä on. Se vesirokko nyt tuli kun on tullakseen ja nämä vatsatauditkin tuppaavat lähtemään kiertämään kun penskat möyrivät lumien sulattua mutaisessa maassa.
Minä vaan yksiselitteisesti vihaan vatsatautia. Ja ihan siitä syystä, että siinä missä mies oksennettuaan puolivuorokautta on vuorokautta myöhennin iskussa makaan minä vielä kolme päivää myöhemmin reidet krampaten sohvalla. Poikaa odottaessa sain noroviruksen ja lopulta olin viikon pois töistä ja laihduin niin paljon etten saanut kiloja kerättyä takaisin koko loppuraskaudessa. Vatsataudit ja minä emme vaan ole kovin yhteensopivia ja varmaan siitä syystä se tauti meille saapuukin vähintään kerran vuodessa.
Kantapään kautta opittuna olemmekin kehittäneet aika hyvän rutiinin tähän vatsatautiin. Sen salainen ainesosa on eripariset vanhat pyyhkeet, jotka kuka tahansa ammattiorganisoija käskisi viemään eläinsuojeluyhdistykselle tai lahjoittamaan kestovaippaimutarpeiksi. Noilla pyyhkeillä kuitenkin saamme varmistettua sen, että meillä nukutaan vatsataudista huolimatta. Koska vatsatauti alkaa aina jostain syystä keskellä yötä ei lakanapyykiltä täysin säästytä, mutta sen jälkeen kun sänky vuorataan pyyhkeillä selvitään seuraavista oksennuksilla kuorimalla pyyhepinoa kuin sipulia.
Pyykkiähän tuolla tavalla syntyy ja nyt meillä jo eka satsi pyyhkeitä odottaa ripustamista. Onneksi sää suosii ja saadaan kuivatus ainakin käyntiin pihalla. Meillähän ei taloyhtiössä ole varsinaista kuivatushuonetta ja pientä kylppäriämme ei tosiaankaan tukita millään kuivausrummulla.
Pieni potilaskin alkaa onneksi olla jo vähän voiton puolella sairastamisessa. Seuraavaksi luvassa olisi pitkä ja työläs nesteytysprosessi ja luultavasti tyyppi on täynnä virtaa siinä kohtaa kun tauti kaataa meidät vanhemmat huomenna sänkyyn ja pyttyä halailemaan. Olemme kyllä ottaneet käsidesin ja maitohappobakteerit käyttöön, mutta en nyt silti henkeäni pidättele että taudilta säästyttäisiin.
Posted with Blogsy
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä ihmeessä viestiä!