Silloin miljoona vuotta sitten kun olin lukiossa, tiistai oli viikon paras televisiopäivä. Tanssitunnilta piti kiirehtiä kotiin, jotta ehti nauttia Frendeistä, Dharmasta ja Gregistä sekä Ally McBealistä. Nyt sitten kun hotellihuoneessa tavasin S-Cardkylkiäisiltapäivälehdestä tv-sivuja oli pakko todeta, että menneiden aikojen hehku ei tosiaankaan kanna enää näihin päiviin. Tosin mitä sitä ihminen tekisi telkkarilla kun voi ihmetellä hotellin kerrassaan omituista sisustusta.
Ensin luulin saaneeni hotellihuoneeseen saunan, mutta totuus olikin tällä kertaa tarua ihmeellisempää. Lasioven takaa nimittäin paljastuikin suihku.
Kyllä sitä on vuosien saatossa tullut nähtyä jos jonkunlaista viritystä hotelleissa, mutta tämä kyllä kiilasi heti kärkikahinoihin oudoimpien huoneratkaisujen suhteen. Minä en kyllä hyvällä tahdollakaan ymmärrä miksi tuo on noin pitänyt tehdä kun suihkun seinän takana kuitenkin on normaalisti vessa. Sekin tosin sellaista sisälle peruutettavaa mallia, joten ehkä tuo tilanahtauttaja väliseinä on joku tyylitehoste, jota me etelän vetelät ei ymmärretä.
Turun mäkien keskellä kasvaneena on myös pakko myöntää, että minä en nyt varsinaisesti ole omalla mukavuusalueellani täällä lakeuksilla. Jotenkin voisin kuvitella, että vuorikauriista tuntuisi tältä kun se roudattaisiin savannille. Eli seuraavan kerran kun kiroan Ilmalan mäkiä työmatkafillaroidessani niin minulle sopii huomauttaa, että olen silloin kuitenkin siellä ominaisimmilla alueilla.
Yksi tosin mikä varmaan tekee näistä luonnottoman oloisi itselleni on varmasti se, että puoli kahdeksalta kun kävelin junalta hotellille ei paikkakunnalla tuntunut olevan enää mitään palveluita auki. Löysin sentään yhden ruokakaupan, josta sain iltapalarahkani. Tylsyyksissäni sorruin jopa instamaan rahkani #arlaprotein -tunnisteella. Voisiko joku nyt tulla ja pelastaa minut itse itseltäni? Tai edes kannustaa minua menemään ajoissa nukkumaan. Se voisi olla nyt ihan pätevä harrastus. Huomenna edessä on kuitenkin pitkä päivä ja vaihto uuteen kaupunkiin ja uuteen hotelliin. Sitten pääsenkin nukkumaan äidin hoiviin, jossa perheen miehet jo ovat. Päivät tosin ovat sittenkin pitkiä, mutta sentään saan nukkua lempi-ihmisteni välissä ja aamupalaksi saan taatusti täysrukiista leipää.
Posted with Blogsy
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä ihmeessä viestiä!