perjantai 18. huhtikuuta 2014

Älä puhu mulle

Silloin tietää ottaneensa aamulla aika liukkaan lähdön kun onnistuu saapumaan mökille niin aikaisin, että onnistuu yllättämään suvun aamuvirkuimpana tunnetun perheenjäsenen kesken aamupuhien. Tänään siis pakkasimme Ympäristörikos II:n takakonttiin kesärenkaan ja takapenkille nääpiön ja kurvasimme tyhjää motaria pitkin mökille päivän toiselle aamupalalle. Sen jälkeen pojan sinnikkään painostuksen vuoksi otinme trampoliinin pois talviteloilta ja sen jälkeen pojan ohjelmaan lähinnä kuului tätä.

Mökkimme sijaitsee etelärinteessä ja nyt kun tuuli ei osunut pihalle oli siellä suorastaan tuskaisen kuuma. Takit sai heittää kuistille ja pomppiva poika oli hiki päässä. Hiki tuli itsellekin tutuksi, koska pojan hyppiessä ja miehen taistellessa auton renkaiden kanssa minä kärräsin toistakymmentä konttikärryllistä haketta ympäri tonttia. Koivuiselta tontiltamme kaadettiin hiljattain puolentusinaa koivua ja viime viikolla kannot jyrsittiin. Nyt meillä on sitten kulmakunnan parhaiten suojatut pensaiden juuret.

Kiusaus oli tosin melkoinen syöttää puolet hakkeesta naapurille, joka ei vielä viiden vuoden jälkeenkään ole hoksannut, että a) minä en jaksa small talkata naapureiden kanssa ja b) emme ole veljeni kanssa kaatamassa puita tontilta yhtään enempää. Arjessa kun saa olla riittävän sosiaalinen niin tuolla mökillä en vain jaksaisi olla sosiaalinen. Siellä haluaisin keskittyä ihan vain olemaan. Kuoputtamaan jotain pihan nurkkaa tai lukemaan riippumatossa kirjaa. Ja puhumaan niille ihmisille, jotka jakavat kanssani saman geeniperimän tai jonka minä tai joku yhteisen perimän jakava on sattunut naimaan.

Ja mitä siitä nyt tulisi jos nuo loputkin puut kaadettaisiin. Rinne on jo nyt niin tolkuttoman paahteinen, että sen jälkeen siellä ei pärjäisi kuin aavikkoeläimet. Mutta muutenkin tuo tilanne on kyllä kiusallinen. Naapurilta selvästi puuttuu ne anturit, joiden avulla yleensä ihmiset tajuavat ettei seura kiinnosta. Tämä tosin vahvistaa sitä, että pohjimmiltani olen kerrostaloasuja, joka ei kaipaa naapureita reviirilleen. Yhteisöllisyys on ihanaa, mutta ei se nyt voi tarkoittaa sitä että pihalla ei voi astua takapihalle ilman ettei toinen ole hihkumassa aidan yli asioitaan.

 

1 kommentti:

  1. Laita lappu tontin rajalle tikun nokkaan: Emme kaipaa jutustelua, kiitos!

    Luulisi heikompijärkisenkin lopettavan sosiaalisen kanssakäymisen melko nopeasti :).

    VastaaPoista

Jätä ihmeessä viestiä!