Suoritin tämän kevään Hullujen päivien visiitin tänään 8.40-8.43 välisenä aikana tietokoneen näytön takaa. Törsäsin 200 euroa ja nyt odotan seitsemän arkipäivän päästä (arviolta) postiin saapuvaa saumuria. En nyt tiedä tuliko tehtyä elämäni ostos vai elämäni vikatikki.
Edellisen kerranhan olen saumuriin koskenut 20 vuotta sitten käsityötunnilla. Sen jälkeen olen kyllä vaihtelevalla menestyksellä ommellut vaatteita eli siinä mielessä kyllä tiedän mihin päähäni olen pistämässä. Jotenkin vain olen saanut itseni uskomaan, että saumurien sielunelämä on jotain sellaista, ettei niiden kanssa selviä kuin silloin kun tähtien asento on oikea, sukat oikean väriset ja kahvin lämpötila kohdillaan.
Jahkasin asiaa miehellekin niin kauan, että taisimme molemmat kyllästyä aiheeseen. Lopulta päätin lopettaa vatvomisen, naputin masinan ostoskoriin ja vakuutin itseäni, että jos minä olen menestyksekkäästi takavuosina käyttänyt helvetinkojeen nimellä tunnettua pipetointirobottia, niin ehkä minä hanskaan yhden saumurin. Ja että siinä kohtaa kun minulla palaa hihat aparaatin säätöjen kanssa, niin eiköhän tuo pidemmällä pinnalla varustettu insinööri tule hätiin. Opettelihan se ohje-DVD:n avulla kihartamaan aikanaan myös minun hiukseni suoristusraudan avulla ja jaksoi selvittää optimaallisimman imuyhdistelmän kestovaippoihin. Ja ollaan me menestyksekkäästi myös onnistuttu korjaamaan pojan Monsterit Yliopisto -lelut, joiden mekanismi jumitti.
Tai no rehellisyyden nimissä, minä purin nuo ja mies kokosi uudelleen. Mutta yhtä kaikki nyt ne taas toimivat.
Mutta tiedänpähän ainakin mitä nyt teen pääsiäislomalla. Surfailen nettikaupoissa kankaita. Facebookin puolella jo uhosin jatkossa pukeutuvani vain omatekoisiin Ymmi Hinaaja -kaapuihin ja pakottavani lapsenkin käyttämään luomuksiani. Jälkimäinen kyllä pitää paikkaansa vaikka toivon, että pakolta säästytään. Sitä kuitenkin toivon, että saumuri ratkaisisi ongelman siitä, että tuolle meidän lapselle ei löydy sopivia housuja kuin tyyrimmään hintaluokan leggingseistä ja koon 98 shortseista.
Ja saattaa olla että sitä muutama mekkokin tulee tehtyä. Ensin kuitenkin taidan aloittaa kaapista löytyvillä kankailla masinaan tutustumisen. Tehdään vaikka jotain supersankavermeitä tuolle meidän roolipukujen ystävälle.
Posted with Blogsy
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä ihmeessä viestiä!