Minulla on pahemman laatuinen ongelma. En osaa sanoa ei. Siinä missä taloyhtiön yhtiökokouksessa muut sujuvasti katselevat kattolistoja tai jättävät saapumasta paikalle minä urputin huoneistokohtaisista vesimittareista niin pitkään, että tulin valituksi taloyhtiön hallitukseen. Enkä tosiaankaan ollut ensimmäistä kertaa pappia kyydissä. Jos maailmassa on virhe uskottelee alitajuntani, että se virhe ei korjaudu joku ei siihen asiaan tartu ja siinä missä muut uskovat, että joku ne asiat hoitaa minun alitajuntani muistuttaa, että minä olen se joku.
Kaikki alkoi jo peruskoulussa. Lukion onnistuin kurssimuotoisuuden ansiosta olemaan nakkisuojassa, mutta koko homma levisi käsistä opiskeluaikana. Olin ainejärjestössä, opiskelijakunnassa, tutorina, korkeakoulun hallituksen opiskelijaedustaja, valtakunnallisessa opiskelijajärjestössä, ammattiyhdistyksessä, suunnilleen jokaisessa koulutusalaani koskevassa kehitystyöryhmässä ja jos vaikka missä. Ihan vaan siitä syystä, että en osannut sanoa ensimmäiseen tarjoukseen ei.
Toki nuo luottamustoimet ovat antaneet paljon. Olen saanut niiden avulla nykyisen työni, ilman niitä, en olisi varmaan ikinä tullut muuttaneeksi Helsinkiin, ilman niitä en olisi tutustunut niihin ihmisiin, jotka tänä päivänä ovat yksiä tärkeimpiä ystäviäni. Mutta kyllä näin jälkikäteen miettien olisi voinut jonkun noista jutuista jättää väliinkin. Varsinkin kun eipä noista hommista yleensä juuri saanut muuta kuin lämmintä kättä ja satunnaiset haukut kun teit väärin jonkun sellaisen ihmisen mielestä, jolla kyllä on mielipiteitä muttei halua tehdä mitään asioiden eteen. Silti sisälläni asuva kiltti tyttö hymyilee nätisti, joku edes toisinaan muistaa kiittää ja sen voimalla taas hakkaan päätäni seinään ilomielin seuraavan ongelman kanssa.
Olen yrittänyt opetella ilmeisesti kaikkien muiden hyvin hallitsemaa no joku muu hoitaa -mentaliteettia. Selvästi tarvitsen harjoitusta. Löysin itseni nimittäin taas sovittamasta kalenteriin taloyhtiön hallituksen järjestäytymiskokousta. Sieltä se löysi paikkansa, heti työsuojeluvaltuutetun hommiin liittyvän kokoukseen jälkeen. Tietoisesti jo nykyään välttelen kaikkea MLL:n aluellamme järjestämää toimintaa, en käy alueen kehittämiseen tarkoitetuissa keskustelutilaisuuksissa ja ajattelin ulkoistaa kaikki pojan mahdolliset tulevat joukkueharrastukset miehelle. Itse kun löytäisin kuitenkin itseni koordinoimasta jotain pelien buffettarjoiluja.
Varmaan koskaan en täysin opi päästämään asioista irti. Haluan muuttaa asioita ja haluan olla proaktiivinen. Haluan kuitenkin oppia priorisoimaan. En halua löytää itseäni öisin naputtelemasta kännykän muistioon listoille henkilöstöyhdistyksen, taloyhtiön hallituksen ja perheen pääsiäismenuun tärkeimpiä hoidettavia asioita. Haluan myös olla itsekäs ja kehittää välillä itseäni. Lähteä vaikka avoimeen yliopistoon opiskelemaan jotain uutta, joka kehittäisi osaamistani. Muistaa sen, että ei miljoona tekemätöntä asiaa tule hoidetuksi jos en ole myös itselleni armollinen kun asioita aikataulutan.
Posted with Blogsy
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä ihmeessä viestiä!