Mikko Alatalo opetti jo lapsuudessa että kun aurinko paistaa ja vettää sataa taitaa tulla kesä. Auringonpaisteesta ja lumisateesta taitaa kuitenkin lähinnä tulla vain luontoäidin oma aprillipila. Itsekin päädyin aprillaamaan tänään tahtomattani sekä miestä että itseäni. Mies sai nauttia nerokkaasta "ähäkutti, otinkin sinun avaimesi matkaan" -pilasta ja itseäni huiputin jättämällä lompakon kotiin.
Vaativat aprillipilat vaativat tietysti ennakkotyötä ja harjoittelinkin näitä jo maanantaina. Kätevänä asiantuntijana jätin työpaikan avaimet ja henkilökortin kotiin. Kolmen reissuviikon jälkeen ei ehkä muutenkaan ollut fiksuin olo, mutta ei se ainakaan auttanut tilannetta kun piti tet-jaksolaisen tavoin kulkea työkavereiden perässä että pääsi ovista.
Työkaveri lupasi huomenna nitoa kaiken oleellisen matkaani, mutta hieman kyllä pelottaa mitähän onnistun jättämään huomenna kotiin. Paidan päältäni? Silmälasit? Jälkeläisen? Viimeisen kohdalla näen jo sieluni silmin alla olevan uhkauksen toteutumisen.
Iltapäivällä kun tajusin lompakon jääneen kotiin katsoin parhaaksi keskittyä kirjoittamaan kaikki loppuviikon aikana tehtävät työjutut paperille. En tällä hetkellä luota päähäni pätkääkään. Seuraavaksi varmaan pitää pyytää miestä varmistamaan, että sekä minun että pojan reppuihin on pakattu huomiseksi kaikki tarpeellinen ja katsoa vaatteetkin valmiiksi. Minimoidaan kaikki riskit ja toivotaan, että ensi viikolla aivonikin ovat menossa mukana.
Posted with Blogsy
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä ihmeessä viestiä!