Eilinen päivä oli ravintolapäivän ja kaupunginosajuhlien vuoksi sellainen, että nähtävää olisi riittänyt oman mäen ulkopuolellakin. Meidän perhe ei kuitenkaan päässyt lähileikkipuistoa kauemmas. Päiväkodissa levinneen huhun mukaan paikalle oli saapumassa poneja ja tarjolla olisi talutusratsastusta ja yksi päättäväinen nuorimies oli vakuuttunut, että ratsastamaan pitäisi päästä.
Vähän hampaita kiristellen me vanhemmat luvattiin, että mennään nyt katsomaan ja suhisin jo miehelle, että tästäkin ilosts taatusti revitään vähintään viitonen. Poniratsastusta kuitenkin sai kohtuullisemmalla hinnalla kuin taannoisessa tapahtumassa järjestettyä vankkuriajelua. Kolme euro kiekasta ympäri hiekkakentää on paljon jos miettii pelkkää ratsastusta, mutta kyllä siitä lapsen ilosta tuon summan maksoi ihan mielellään.
Varsinkin kun ponin kaverina kenttää kiersi suloinen aasi, johon poika rakastui suoraa päätä. Nyt sitten kohta vuorokauden verran olemmekin kuulleet erilaisia keskustelunavauksia siitä pääsisikö pian taas ratsastamaan.
Ratsastuksen ohella toinen eka kerta tuli ravintolapäiväilyssä. Jostain syystä emme ole koskaan ravintolapäivänä ehtineet mihinkään syömään, mutta nyt tuli tuokin korjattua sosekeiton ja munkkien voimalla. Samalla toivottavasti autettiin viereisen koulun oppilaita kohti leirikoulua.
Nämä kaupunginosatapahtumat ovat kyllä ihania. Onneksi seuraava tapahtuma on jo viritteillä ensi viikonlopuksi. Mainokset olivat jo ilmestyneet päiväkodin eteiseen, joten eiköhän lapsi viimeistään perjantaina ole selvillä mikä mestoin paikka ensi viikonlopulle.
Posted with Blogsy
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä ihmeessä viestiä!