sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Iiiiik!

Maailmassa ei montaa miestä ole, jotka saisivat minut kiljumaan hurmoksessa olevan teinitytön lailla. Yhden sellaisen kanssa minulla oli kuitenkin tänään treffit. Tavoilleen tyypillisesti tosin treffeille oli kutsuttu muutama muukin henkilö.

Jos Robbie Williams olisi työkaverini vihaisin sitä luultavasti sydämeni kyllyydestä. Tyyppi olisi varmaan huonointa mahdollista seuraa kahvipöydässä kääntäessään keskustelun aina itseensä ja pikkujouluissa se varmaankin likistelisi kaikki lakiyksikön nuoret naiset läpi. Onneksi Robbie kuitenkin jätti koulut käymättä ja keskittyi showbussinekseen. Uskoisin tämän järjestelyn hyödyttävän suuresti kaikkia.

Siinä missä viime kesänä Laululavalla laulettiin Robbien suurimpia hittejä hypättiin nyt pitkälti aikakoneeseen ja nautittiin swingistä ja blingistä. Shown tekijänä Robbie on kyllä omaa luokkaansa ja arvostan miehen työmoraalia. Keikka alkaa silloin kun se on luvattu ja lavalla vedetään showta niin kauan kun alussa kerrottiinkin. Turhia taukojakaan ei settiin oltu ängetty. Keikan jälkeen askel oli kevyt ja teki mieli itsekin laulaa.

Nyt sitten ainoat ongelmat ovatkin se, että miten tästä nyt tohtii mennä nukkumaan ja koska seuraavan kerran miehen pääsee lavalla näkemään.

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä ihmeessä viestiä!