sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Anteeksi mitä?

Totesin tänään Imagea lukiessani, että sukupolvien välinen kuilu taitaa olla kuusi vuotta. Tai että elämme sittenkin jossain monimutkaisessa linkittyvien rinnakkaistodellisuuksien verkossa, joista toisessa elän minä ja toisessa Jare ja VilleGalle. Siinä lukiessani jätkien ajatuksia waiffeista teki itse mieli alkaa laulaa Anoukin Nobody's Wifea. Jotenkin sen verran kaukana sankarien naiskuva oli omasta elämästäni. Ihan alkoi ohimosta ottaa, joten kaipa tässä ollaan vahvasti tätiytymisen aallonharjalla.

Siellä linkittyvissä rinnakkaistodellisuuksissa tehdään myös muita outoja asioita. Kuten hajustetaan fillarin ketjurasvoja vaniljalla. Mokoma tökötti tuli meille pyöräpesuaineen kylkiäisenä ja armas työjuhtani lemuaa kuin mikäkin amiscorolla. Tosin tuokin vertaus voitaneen kokea myös sukupolvien väliseksi kuiluksi ja leveäksi se kuilu vasta repeääkin mun kerron, että muistan tenkin ajan kun Datsun oli käypä automerkki. Ehkä siitä syystä tuo räppiskenen bling on sitten jäänytkin vähän vieraaksi.

Ilmeisesti joku käy myös niistä linkittyvistä rinnakkaistodellisuuksista sotkemassa meidän asuntoamme.

Kun ei me muutakaan selitystä keksitty viime kesänä imurin kirjahyllyn alta esiin tuuppimalle maissinaksulle. Kun kyllä meillä nyt sentään ihan säännöllisesti imuroidaan ja maissinaksuja ei kukaan ole syönyt meillä sitten vuoden 2011. Tosin siellä sukupolvikuilun meidän puolellamme on tavattu syyttää asunnon sotkemisesta talomiehen akkaa. Meidän taloyhtiössä talkkari kylläkin on nainen, joten se sitten siitäkin teoriasta.

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä ihmeessä viestiä!