Apua, synnytin Eräjorman

Vaikka me vanhemmat viihdymme pyöräretkillä luonnonhelmassa niin loppujen lopuksi sekä minä että mies olemme rehellisesti sanottuna muuten melko nynnyjä luonnon helmassa liikkujia. Mies taitaa lähinnä olla mukavuudenhaluinen ja minua ällöttää kaikki ötökät. Yritin viime syksynä jo tingata miestä tuomaan töistä minulle puhdastilapukua, jotta olisin voinut rauhassa keskittyä marjastamiseen ilman pelkoa hirvikärpäsistä päänahassa. Nyt kuitenkin pahasti näyttää siltä, että meillä vanhemmilla on edessä karaistumisen paikka. Pahasti nimittäin näyttää siltä, että kutakuinkin neljä vuotta sitten menin synnyttämään Eräjorman.

Tähän asti lapsen kiinnostus luontoon ja siellä oleskeluun on ollut helppo hallita. Mökin pihalta löytyneestä sisiliskoperheestä riitti hupia koko juhannukseksi ja lopun aikaa olikin hyvä tutkia mummovainaan vanhaa värikuvakasviota. Lapsi itse suunnitteli tekevänsä valokuvakasvion. Se ei meille vanhemmille selvinnyt, mistä se moisen oli keksinyt. Kaipa ne päiväkodissa kertovat lapsille kaikesta tällaisesta epäilyttävän tervehenkisestä. Tai sitten tämäkin on opittu lastenohjelmista. Niidenkin avulla on pilattu monta hyvää sohvaperunaikäluokkaa.

Lastenohjelmien perusteella lapsi nimittäin on vakuuttunut siitä, että meidän pitäisi alkaa telttailla. Tänään urheiluliikkeessä lapsi asiantuntevasti tutki telttoja, retkiruokailuvarusteita ja kuivaruokapusseja. Telttailut sentään saimme torpattua, mutta pahasti näyttää nyt siltä, että me vanhemmat joudumme luopumaan kaavailemastamme Ruisrockviikonlopusta ja tervehenkisesti lähtemään lapsen kanssa päivävaellukselle. Tai no rehellisyyden nimissä Ruisrockin aikataulut saivat jo miettimään kahteen kertaan halutaanko me sittenkään lähteä ja kun ei yhteistä lomaa kuitenkaan ole kuin kolme viikkoa niin nautiaan nyt yhteisestä ajasta. Ehtii sitä väljähtynyttä siideriä juomaan muovituopista toistekin ja epäonnistuneita liikennejärjestelyjäkään ei varsinaisesti tule ikävä.

Silti kyllä hämmästyttää mistä tuo lapsi on perinyt hinkunsa metsissä luuraamiseen. Tai sitten sanonta puoli lasta kummikseen pitää tuon meidän lapsen kohdalla paikkaansa.