Pohditko useinkin naapurisi seksielämää?

Minä nimittäin en. Sen jälkeen kun pääsin eroon taannoisen kotini naapureina majailleiseesta Huutoseksipariskunnasta, niin olen onnellisesti ollut miettimättä sitä kuka panee ketäkin ja mihin aukkoon. Maailmassa on noin miljoona tärkeämpää ja aikataulullisesti akuutimpaakin kysymystä ensin ratkaistavana. Onneksi eduskunnassa ei kuitenkaan tunnu olevan liiaksi kiire, koska lakivaliokunnan tehtyä täysin käsittämättömiä päätöksiään olen epäonnekseni päässyt huomaamaan, että Arkadianmäellä ilmeisesti on aikaa pohtia sitä kuka panee ketä ja minne.

Itse toivoisin, että sen asemasta, että nämä arjen sankarit käyttävät kaiken aikansa pohtimalla homoseksiä ja niiden iljettävien homostelijoiden haluavia homoliittoja niin aivan ensimmäiseksi voitaisiin oppia puhumaan asiasta tasa-arvoisena avioliittona. Tiedän, ei läheskään niin mediaseksikästä kuin napakka homoliitto, mutta nyt kun asian ääressä ollaan niin voidaan olla vähän tylsiä. Varsinkin kun tuo lainsäädäntö ei noin muutenkaan mitään sanoilla leikkivää ilotulitusta noin varsinaisesti ole.

Minun päähäni ei oikeasti mahdu, että vuonna 2014 aikuiset ihmiset kehtaavat käyttäytyä noin naurettavasti. Häpeän, että ammattipoliitikotkin heiluttavat tämän kysymyksen kohdalla omatunnon kysymys -lippua. Ilmeisesti kansan mielipiteellä ei ole väliä, ilmeisesti perusoikeuksilla ei ole mitään väliä.

Sinäänsä jos äänestyksessä nyt piti käydä näin niin ajankohta ei olisi voinut olla parempi. Prideviikon keskelle tullut päätös antoi nyt melkoisen vivun tasa-arvotyön jatkamiseksi. Ja sitä työtä on nyt tärkeä jatkaa. Pelihän ei vielä ole hävitty vaan lakialoite tulee vielä syksyllä eduskunnan käsittelyyn. Nyt ei ole aika olla hiljaa ja seuraavana keväänä seuraavat eduskuntavaalit toivottavasti saavat edustajat nyt pohtimaan sitä, että kannattaisiko kuunnella myös niitä kansalaisaloitteen allekirjoittajia.