Joskus kymmenen vuotta sitten havahduin siihen, että ystävien kanssa kahvilla käyminen tarkoitti sitä, että kaikki muut oikeasti tilasivatkin kahvia. Siihen asti olimme kyllä sinnikkäästi puhuneet kahvittelusta, mutta kupeissa oli aina oikeastaan teetä. Omaan suuhun se kahvi ei sopinut silloin eikä se kyllä ole sopinut sen jälkeenkään. Ihmiset väittivät, että kyllä sitä vauvavuotena viimeistään kahvia oppii juomaan. Ei oppinut. Virkistin univelkaista olemustani cokiksella ja lihoin 10 kiloa, mutta kahvia en vaan oppinut juomaan.
Tai no. Kyllähän minä kahvia juon jos se tarjoillaan minulle prinsessa-so-last-season soijalattena. Elämäni yksi suurimpia ensimmäisen maailman ongelmia onkin se, että haluaisin osata juoda kahvia. Kahvissa olisi luonnetta. Se sopisi murjottamiseen siinä missä tee on aivan liian maailmoja syleilevä juoma.
Kuva
Että yritä tässä nyt olla katu-uskottava. Ei ole ihmisen elämä helppoa. Taidan sen kunniaksi mennä hauduttamaan, en teetä vaan vielä jotain nössömpää, yrttihauduketta. Ettei vaan yöunet mene pilalle.
Ihana :D
VastaaPoista